Keskiviikko 24.9 Almaz Children's Home

Keskiviikko oli sateinen päivä. Ja kun Etiopiassa sanotaan sadekauden lopuilla sateinen päivä, ei suomalainen osaa edes kuvitella mitä se merkitsee! Vettä tulee kuin saavista kaataen. Sähköt ja puhelinverkko pätkii, liikenne jumii ja paikasta toiseen siirtyminen on todella hidasta ellei jopa mahdotonta. Kadut muuttuvat tulviviksi virroiksi, paikoin kohiseviksi koskiksi, jonka mukana kulkee kaikenlaista epämääräistä ainesta johon ei soisi jalkojensa koskevan. Vesi syövyttää asfaltoimattomiin teihin sellaisia uria ja kuoppia että maasturia matalamalla autolla ei välttämättä pääse etenemään ennen korjaustöitä. Notkelmiin syntyy syviä lammikoita ja monin paikoin pikkutiet muistuttavat enemmän kynnöspeltoa.

Tuona sateisena päivänä seurasin Helenin työskentelyä. Kävimme tervehtimässä Almaz Children's Homen sosiaalityöntekijää ja lastenhoitajia. Helen toimitti lastenkotiin joitakin adoptiolapsia koskevia asiakirjoja ja yhdessä veimme terveiset Suomeen adoptoiduilta lapsilta ja heidän perheiltään. Sosiaalityöntekijä oli hyvin kiinnostunut kuulemaan suomalaisista adotioperheistä ja heidän vertaistukitoiminnasta. Oma lapseni on myös adoptoitu kyseisestä lastenkodista. Tapasin lastani hoitaneen lastenhoitajan ja sain kopion lapseni valokuvasta lastenkotiajalta. Tapaaminen oli hyvin koskettava ja kaunis eikä siinä kyyneleittä säilynyt kukaan. Paluumatkalla tunteet vyöryivät ylitseni ja kyyneleet valuivat pitkin poskia kilpaa sateen kanssa. Päivä oli enemmän kuin odotin, monta palaa lapseni elämän palapelistä loksahti paikalleen.

ILTAOHJELMAA SUOMALAISESSA PERHEESSÄ

Illaksi menin kyläilemään suomalaiseen lähetystyöntekijä perheeseen (http://keski-maenpaat.blogspot.com/) joka oli asustanut Addiksessa tällä erää kuukauden verran. Söin ihanaa keittoa chilin kanssa ja jälkkäriksi oli parasta hedelmäsalaattia jota olen koskaan syönyt! Niin mehukkaita ja tuoreita hedelmiä, ja monenlaisia...Purkkihedelmäsalaatti ei paljon houkuta tämän jälkeen.

Perhe asui Suomen lähetysseuran vierastalossa Mekanissan alueella. Sinne ajoi taksilla vartissa, vaikkakin turvallisen taksin saaminen kesti sitten hieman pidempään ; ) Ystäväni Biruck halusi viimeisen päälle varmistaa turvallisuuteni. Hän tilasi minulle tutun taksin mutta ennenkuin astuin taksiin minun piti antaa puhelin taksikuskille että hän saattoi varmistua kuskin olevan juuri se oikea ja luotettava jonka hän tuntee. Biruck myös soitti minulle 2 kertaa matkan aikana vain kysyäkseen onko kaikki hyvin ja tunnenko oloni miellyttäväksi ja löydämmekö perille. Olo oli kuin kuninkaalla turvasaattueessa vaikkei auto niin kovin kuninkaallista tasoa ollutkaan ; )

Jotenkin oletin että vierastalolta löytyisi luotettavien taksikuskien puhelinnumeroita paluukyytiä varten, mutta asia ei ollutkaan niin yksinkertainen. Lopulta perheen isä lähti viemään minut majapaikkaani. Amharan kieltä osaamattomalle kulkemiset ovat yksi haasteellisimmista asioista Etiopiassa. Uutena sitä ei osaa ottaa kaikkea huomioon...

Tiistai 23.9. Adera Children Home, Addis Abeba

Tiistaina suuntasin Helenin kanssa Aderan lastenkotiin Addis Abeban laitamille. Viivyimme siellä muutaman tunnin. Lastenkodissa on n. 35 alle 9 vuotiasta lasta. Lähes kaikki lapset saavat kodin ulkomaisen adoption kautta. Yhteistyöjärjestöjä on useista maista, mm. Italia, Hollanti, Suomi ja Yhdysvallat. Aderalla on toinenkin lastenkoti joka sijaitsee Debre Zeitissä, siellä kävin myös. Lisäksi Adera tukee n. 300 lapsen koulunkäyntiä. Tällainen työ on merkittävä niille perheille joilla on muuten edellytykset huolehtia lapsistaan mutta taloudellinen tilanne ei anna mahdollisuutta lasten koulunkäyntiin.

Lastenkodissa oli käytössä pelkät harsovaipat ja jonkun verran myös H-muoviliinoja. Useimmiten vaippana oli kuitenkin pelkkä harso, joka kastuessaan kasteli myös vaatteet ja sängyn. Voisi kuvitella että märissä vaatteissa lapsia ei pidettäisi sylissä, mutta kukaan ei tuntunut välittävän moisesta pikkuseikasta. Niin Helen kuin lastenhoitajatkin nostivat syliin pyrkijän hellään syleilyynsä välittämättä omien vaatteiden kastumisesta. Muutamassa hetkessä tajusin kuinka huutavaan tarpeeseen tämä vaippaprojekti tulikaan!

Alle vuoden ikäisiä vauvoja oli tällä hetkellä 5. Vauvathan tunnetusti syövät koko ajan, joten lastenhoitajilla riitti kiirettä. Autoimme Helenin kanssa sen mitä osasimme - tuttipullo pysyi hyvin meidänkin kädessä ; )

Vaippojen käytön opastus tapahtui lastenhoidon ohessa. Pidin lyhyen alkuinfon jonka Helen tulkkasi englannista amharaksi. Jokainen lastenhoitaja sai lisäksi henkilökohtaisen opastuksen kädestä pitäen, tarvittaessa useampaankin kertaan. Lastenhoitajat olivat aktiivisia ja iloitsivat mahdollisuudesta oppia uutta.

Maanantai 22.9 Interpedian Foster Home

Interpedian Foster Home sijaitsee Addis Abebassa. Vietin Helenin kanssa siellä koko maanantai päivän. Tunnelma oli kiireetön kuten Etiopiassa yleensä. Söimme yhdessä maittavan lounaan ja nautimme kahviseremoniasta.

Tässä sijaisperheessä työskentelee pariskunta Aster (vauvan kanssa) sekä Wakjera. Apunaan heillä on taloudenhoitaja Lem Lem. Yhdessä he pitävät huolta Suomeen sijoitettavista adoptiolapsista siksi kunnes lasten paperiasiat saadaan järjestymään ja adoptiovanhemmat voivat tulla hakemaan lapsensa Suomeen.

Tilat ovat viihtyisät, siistit ja kodikkaat. Omakotitaloa ympäröi Etiopialaiseen tapaan aaltopeltiaita. Pihalle on viritetty pyykkinarut joilla aurinkoisina päivinä pyykki kuivuu hetkessä mutta sadekaudella se onkin sitten vähän ongelmallisempaa. Perinteisesti etiopialaiset vauvat oleskelevat pitkälti sisätiloissa, mutta nämä vauvat saavat aamutoimien yhteydessä aurinkokylpynsä mikä onkin tärkeää D-vitamiinin kehittymisen kannalta. Aamuisten hoitotoimien ajaksi ulos viedään patja jolla vauvojen on hyvä kelliä. Pesujen lisäksi vavojen ihoa öljytään ja hierotaan.

Lapset saavat yksilöllistä ja hellää hoitoa. Syliä ja suukkoja ei säästellä minkä saattoi huomata lasten kasvoilta kuvastuvista onnellisista katseista. Heidän välitön tapansa olla lasten kanssa oli jotain sellaista, jota soisi näkevän enemmän myös suomalaisissa lastensuojeluyksiköissä.

Interpedian Fosten Home oli varustelultaan hyvä. Vaippoina oli käytössä harsot ja H-muoviliinat (kuvassa). Tämä on suhteellisen toimiva paketti etiopian oloissa, joskin muoviliina on aika hiostava ja epämukava lapselle. Niinpä koekäyttöön lahjoittamani PUL-kuorivaipat otettiin vastaan ilolla ja uteliaisuudella.

Sunnuntai 21.9.

Sunnuntaina pääsin vierailemaan Addiksen toisella laidalla. Tämän perheen mies tuli minua tapaamaan jo ensimmäisenä iltana, ja nyt hän tuli minua taksilla hakemaan kotiinsa. Hän on töissä pankissa ja hänen vaimonsa hoitaa kotona kahta tytärtä. Menomatka kesti n. 40 minuuttia. Kauhukseni minun ei annettu maksaa matkaa. Minulle se olisi ollut halpa, mutta heidän rahassa kallis. Alkoi tuntua nololta, sillä minulla ei ollut mitenkään runsaat tuomiset ja aavistelin oikein että minua passattaisiin ja hemmoteltaisiin koko päivä! Söin kaksi erilaista ruokaa, join kahvia ja maistelin myös erikoisen makuista paikallista punaviiniä sekoitettuna Coca-Colaan! Varsin erikoinen yhdistelmä. Perheen kotiapulainen oli hautajaisissa, mutta apulaisen tytär oli jäänyt taloon avuksi. Hän jauhoi kahvinpavut ulkona huhmaressa.

He laittoivat kahvia hiilipannulla, jota ei sähkökatko pysäytä :) Bunna- eli kahviseremoniaan kuuluu suitsuke ja se on kaikenkaikkiaan hyvin rentouttavaa katsottavaa. Pikakahvia se ei ole, valmistus kestää varmasti yli tunnin. Kahvi on myös hyvää, vaikken koskaan juo kahvia Suomessa. Täällä se on pehmeää, ei yhtään kitkerää. Vähän niinkuin kuuma kaakao...Mielenkiintoinen yksityiskohta päivässä oli, kun Ortodoksi papiksi opiskeleva mies saapui valkoisissa kaavuissaan paikalle. Suutelimme hänen kädessä olevaa puista ristiä. Hän istui seuraamme ehkä tunniksi. Minulle kerrottiin, että hän kiertää "opetuslastensa" luona, hän on eräänlainen kummi, joka pitää huolta tietyistä seurakuntalaisista. Hän vierailee heidän luona säännöllisesti, opettaa ja ohjaa oikeaan. Hän oli oikein mukava, rento ja valovoimainen- selvästikkin tervetullut vieras. Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja uskonnosta. Tulkkina toimi nuori mies, joka puhui erinomaisesti englantia. Hän oli perheen ystävä tai sukulainen ja kovin kiinnostunut Suomesta. Useiden muiden tapaan hän haaveili Amerikkaan muuttamisesta, mutta Suomikin kelpaisi paremman puutteessa.

Kotimatkalle lähtivät perheen pää ja hänen lankonsa saatille. Ei tullut kuuloonkaan että olisin lähtenyt yksin taksilla. Olinkin tästä oikein iloinen, sillä matkanteko jäi pimeään. Ja pimeällä ei ole kaikkein turvallisinta. Taksi lasahti kesken matkan, ja siinä sitä seistiin keskellä tietä. Startti temppuili ja rassaamisen jälkeenkin auto kulki vain kilometrin. Lopulta otimme toisen taksin. Ja jälleen, minun ei annettu maksaa...

Lauantai 20.9.

Muutaman tunnin yöunien jälkeen tunsin itseni virkeäksi. Haukoin henkeäni kun katselin kaunista vuorimaisemaa. Ilma oli lämmin ja ihmiset aurinkoisia. Sain hyvän huomenen toivotukset halausten ja poskisuudelmien kera. Kävimme aamupalan jälkeen läheisessä Ortodoksisessa kirkossa kävelyllä. Kuva on aivan kirkon läheltä. Talon väki kertoi käyvänsä kirkossa useita kertoja viikossa aamuisin, jotkut jopa joka päivä. Kirkon aamuloilotukseen yleensä heräsinkin. Ortodoksien lopettaessa muslimit jatkoivat, joten aamuisin oli mahdotonta nukkua vaikka yö olisi ollut miten lyhyt. Kirkon puutarhassa kaksi pikkutyttöä liimautui minuun kiinni. He suukottelivat taukoamatta käsiäni ja ihmettelivät vaaleaa väriäni. Ihastus oli molemminpuolista. Istuskelin tyttöjen kanssa kirkon puutarhassa ja leikin taputusleikkejä. Kamera oli heistä varsin hauska kapistus.

Puolen päivän aikoihin lähdimme Addikseen Merkatolle. Merkato on Afrikan, ellei koko maailman suurin markkinapaikka. Se oli ruuhkainen, pölyinen, mutainen ja sokkeloinen paikka. Sain kehotuksen riisua korut ja jättää kamerat pois matkasta. Mukaan lähti useita mieshenkilöitä Sebetasta turvamiehiksi, sillä alueella on paljon rikollisuutta. Jotkut käytävät olivat niin kapeita, että vähän tukevampi ihminen olisi jäänyt jumiin seinien väliin. Putiikit olivat tosi pieniä, niin että 2-3 ihmistä mahtui seisomaan kaupan lattialla. Ja ne kaikki olivat lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Löysin upean Gabin, eli puuvillaisen neliskanttisen kaavun jota voi käyttää myös huopana nukkuessa. Tinkiminen vei aikaa ja välillä tipahdin kärryiltä ihan totaalisesti. Eräs myyjä ei suostunut tekemään kauppoja kanssamme koska tinkasimme liikaa. Tosiasiassa hän pyysi ryöstöhintaa. Sitten tämä Gabin myyjä tuli paikalle ja teki kaupat puolestamme, pyytämäämme hintaan. Ja me odotimme aivan liikkeen ovella, niin että myyjä tiesi kenelle tavarat tulevat. Kaupat kuitenkin syntyivät, mutta miten? Samainen myyjä kierteli ostamassa meille monia muitakin tuotteita, mitä vain älysin kysyä. Sillä välin minulla oli tilaisuus katsella muita tuotteita. Näppärää...ja halpaa.

Merkatolla vierähti useita tunteja. Olimme hirvittävän nälkäisiä ja etsimme ravintolaa ruokapaikaksi. Etsinnän jälkeen päädyimme Hotelli Ghioniin. Söimme yhteiseltä vadilta kaikki kuusi kuten tapana on. Ruoka oli ihan hyvää mutta parempaakin olen syönyt. Liian vähän berberiä eli tulista maustetta...Koko lysti maksoi n. 24 € Sitten olikin jäähyväisten aika. Ne eivät olleetkaan ihan pikaiset halaukset. Suukko toisensa jälkeen poskille ja olkapäille, vilkutukset ja hyvänyöntoivotukset, lupaukset pikaisesta näkemisestä, kutsu viettämään Meskel juhlaa viikon kuluttua...

Perjantai 19.9.

Yö oli kylmä ja minua palelsi vaikka ylläni oli 3 peittoa ja fleecekerrasto. Aurinko porotti kuitenkin jo aamusta lupaavasti. Vierailin Interpedian toimistolla ja tutustuin paremmin Heleniin. Keskustelimme hänen työstään ja hän kyseli paljon Suomesta. Minä opettelin amhran kielen sanoja ja hän suomen : ) Tein myös joitakin paperihommia Tedlan huoneessa. Söimme "take a way lounasta" toimistolla, injeraa ja herkullisia wotteja yhteiseltä vadilta. Paikallinen ruoka syödään käsin ja ystävyyden osoituksena vieraalle annetaan suupaloja suoraan suuhun. Omia käsiä ei sitten tarvinnutkaan paljon käyttää, sillä Helen piti huolen siitä että ruoka päätyi vadilta suuhuni ; ) Aluksi on hiukan hämmentävää olla tällä tavoin ruokittuna, kuin pieni vauva. Viimeisellä viikolla se kuitenkin sujui luonnostaan, samoin toisten syöttäminen.

Iltapäivällä tapasin erään etiopialaisen ystävän kahvilassa. Sen jälkeen matkasin toisten ystävieni kanssa läheiseen pikkukylään Sebetaan. Matka kesti ruuhkasta johtuen tunnin sijasta melkein kolme! Matkaa oli ehkä 30 km. Sebeta on uskomattoman kaunis vuoristokylä. Ilma oli siellä puhdasta ja helppoa hengittää verrattuna Addikseen. Sain osakseni pitkiä katseita, sillä eurooppalaiset ovat harvinainen näky noilla seuduilla. Moni ei ollut koskaan ennen nähnyt vaaleaihoista ihmistä. Olin tyytyväinen, että minulla oli iso matkaseurue. Koin olevani turvassa heidän kanssaan. Taloon lappasi vieraita pitkin iltaa ja yötä. He tulivat tervehtimään ja viettämään hauskaa iltaa kanssamme. He todellakin osasivat hauskanpidon, ilman alkoholia! Näin eri heimojen tyypillisiä tansseja, jotka kyllä poikkesivat kovasti meikäläisistä tanhuista : ) Joskus aamuyöstä sitten hipsimme nukkumaan muutamaksi tunniksi. Olin todella onnellinen!

Kullan arvoinen Helen

Helen oli minua kentällä vastassa Interpedian toimistolta. Hän osoittautui juuri niin ihanaksi ja avuliaaksi ihmiseksi kuin minulle oli kuvailtu. Ytheistyö hänen kanssaan oli vaivatonta ja kommunikointi helppoa. Kun puhuimme vakavia, oli tippa linssissä molemmilla. Vastaavasti nauroimme sydämemme kyllyydestä useita kertoja päivässä : ) Helen kertoi olevansa käytettävissäni koko matkani ajan. Hän kulkikin kanssani useita päiviä ja sopi tapaamisten yksityiskohdista lastenkotien kanssa. Hän toimi opetustuokioissa tulkkina englanti-amhara, mikä olikin tarpeen sillä lastenhoitajat eivät juurikaan osanneet englantia. Kielitaitoakin tärkeämpi apu oli kuitenkin hyvät suhteet. Helen oli selvästikin miellyttävä vieras lastenkodeissa. Ihailin hänen tapaansa tarttua toimeen välittömästi saavuttuamme. Hetkessä hän oli kuin yksi hoitajista; ruokkimassa jotakuta pienoista, tai lohduttamassa toista. Hän kertoi ettei voi vain seistä paikallaan, jos joku pieni ihminen on sylin tai hoivan tarpeessa.

Torstai 18.9. Wellcome to Ethiopia!

Matkani jatkui lentokentältä Helenin seurassa SIM Guest Houseen joka oli majapaikkani aivan Addiksen keskustassa, pääkadun varressa. Huonevaraukseni oli jäänyt heiltä puolitiehen, joten he olivat hiukan yllättyneitä tulostani. Asia hoitui kuitenkin yhdellä puhelinsoitolla, johtaja muisti minun tehneen varauksen ja sain oikein kivan huoneen itselleni. Molemmat matkalaukkuni olivat jostakin syystä saaneet vettä sisäänsä ainakin litran, joten aloitin vaatteiden ripustuksen ensitöikseni. Sitten kävimme vaihtamassa 500 € paikalliseen valuuttaan, Etiopian birriin. Yksi seteli vaihtui kolmeen paksuun tukkuun birrejä. Tunsin itseni miljonääriksi… Kävimme ulkomaalaisten suosimassa Bambis supermarketissa. Siellä oli muroista lähtien monenmoista länsimaalaisille tuttua tavaraa. Hinnatkin olivat samat, eli paikalliseen tasoon verrattuna törkeät. Päätin että se on viimeinen kerta kun asioin ko. kaupassa. Ostin sieltä muuten veden ym. välttämättömien tarvikkeiden lisäksi pari palaa erinomaista hollantilaista juustoa. Herkuttelimme niillä Helenin kanssa, joka ei ollut koskaan ennen maistanut juustoa. Toisen palan vein etiopialaiseen perheeseen, jotka myöskin pitivät sen mausta vaalean leivän ja teen kanssa.

Kerroin Helenille tuomieni kestovaippojen idean ja keskustelimme siitä miten lastenkotivierailuilla olisi hyvä toimia. Minulle selvisi että tulisin vierailemaan kerran Interpedian Foster Homessa ja kaksi kertaa molemmissa Aderan lastenkodeissa. Vierailut tulisivat olemaan muutaman tunnin mittaisia, koko päivän vierailuihin ei ollut mahdollisuutta. Rivien välistä luin, että tämä on lastenkotien toive.

Sain Interpedian toimistolta matkan ajaksi kännykkääni pre paid kortin, johon pystyin ostamaan latauslipukkeita kadun varren pikkukioskeista. Puhelut ovat siellä tosi kalliita, kahden viikon aikana hurahti 40-50 € puheaikaan. Tosin siinä oli jokunen ulkomaanpuhelu, mutta ei monta ja nekin hyvin lyhyitä. Silti katukuvassa näkyi kännyköitä lähes yhtä paljon kuin Suomessa. Tosin useat sanoivat ettei heillä ole puheaikaa…

Sain useita puhelinsoittoja Suomessa asuvan etiopialaisen ystäväni sukulaisilta. He halusivat toivottaa minut tervetulleeksi ja ilmoittivat olevansa käytettävissä jos tarvitsen jotakin. Yksi heistä tuli jopa illalla tapaamaan minua, vain nähdäkseen että voin hyvin ja kutsuakseen minut kotiinsa kylään. Sama huolenpito puhelimitse jatkui koko matkani ajan.

Lento Hki-Istanbul-Addis

Matkakuumetta oli ilmeisen paljon, sillä lähtötouhut venyivät erinäisten unohdusten vuoksi. Lisäksi olin unohtanut käydä nostamassa rahaa ja pankkireissu matkalla lentokentälle kesti uskomattoman kauan. Heidän piti mm. tehdä varmistussoitto kotipankkiini. Käteistä kuitenkin sain lopulta, ja hyvä niin sillä VISA käy vain muutamissa paikoissa Addis Abebassa ja sen käyttö on todella kallista, 25 % menee kuluja.

Miestäni ilmeisesti hirvitti lähtöni, sillä hän ajoi ohi lentokentän rampista ja kesti varmaan 20 minuuttia että pääsimme takaisin samaan kohtaan! Menin siis aika viimetipassa kentälle. Etiopialainen perhe oli meitä siellä saatilla, ja sain viimehetken vinkit jotka olivat kyllä tarpeen.

Lapset itkivät hillittömästi kun heitin jäähyväiset. Äidin sydäntä raastoi ja hetken jo pidin itseäni mielipuolena kun aiheutan tällaista tuskaa lapsilleni. He olivat kuitenkin rauhoittuneet pian ja pärjäsivät vallan mainiosti koko kaksi viikkoa. Nuorimmainen teki äidin poissaolopäivistä tuhatjalkaisen madon, johon kirjoittivat kunkin päivän osalta tekemiset. Viimeisessä madon osassa oli sitten äipän kuva, merkiksi siitä että sinä päivänä äiti on jo kotona. Soittelimme päivittäin ja myös tekstiviestejä laitettiin jokunen. Tosin niistä ehkä joka kolmas vain tavoitti vastaanottajansa : ( Puhelutkin onnistuivat sitkeän yrittämisen jälkeen, esim. 10 yritystä peräkkäin. Välillä kuului hyvin, välillä viiveellä.

Turkis Airlinesilla lensin ensiksi Istanbuliin. Tarjoilu oli tyypillisen runsas ja maukas sekä palvelu ystävällistä. Istanbulin kentällä oli jokunen tunti aikaa shopata, joskin hinnat olivat ihan pilvissä. Jotakin edullistakin löysin. Matka jatkui vaappuen vanhalla, pienellä, tärisevällä ja äänekkäällä koneella. Kone nousi siivilleen ukkosmyrskyssä taivaan ollessa ihan valkoisenaan salamoista. Täytyy myöntää että silloin pelotti! Kyyti muuttui kuitenkin pian tasaisemmaksi ja loppumatka oli oikein miellyttävä. Välilasku Khartumissa oli nopea, ehkä puoli tuntia.

Loppumatkasta ihailin Etiopian vuoria koneen ikkunasta. Saavuimme Addis Abebaan Bolen lentokentälle puoli tuntia etuajassa. Koneessa oli vähän ihmisiä, joten jonoissa ei tarvinnut tuhlata aikaansa. Istuin täyttämässä viisumikaavaketta, kun yhtäkkiä minusta tuntui että joku on aivan selkäni takana. Takanani seisoi nuori ja pelokkaan näköinen tyttö. Hän ei puhunut mitään, tuijotti vain onnettomana – ja seurasi minua kuin hai laivaa. Jotkut kertoivat että hän ei puhu mitään eikä hänellä ole mitään papereita. Hän tuli minuun aivan kiinni viisumijonossa, ja sitten yhtäkkiä, kun katsoin seuraavan kerran taakseni, hän oli hävinnyt. Aavemaista.

Maahantulomuodollisuudet hoituivat ystävällisessä hengessä. Minulle hymyiltiin aurinkoisesti joka luukulla. Matkalaukut läpivalaistiin, laskettiin ja avattiin moneen otteeseen, monen eri virkailijan toimesta. Sieltä ei olisi ollut mitenkään helppoa varastaa toisten matkalaukkuja, mikä on tietysti hyvä asia.

Interpedian toiminta Etiopiassa

Vaippaprojektin kohteet järjesti Interpedia, jonka kautta valtaosa Destan avustuksista ohjautuu Etiopian lapsille ja lapsiperheille. Interpedialla on Addis Abebassa adoptiotoimisto jossa työskentelee johtajana herra Tedla sekä hänen lisäkseen neiti Helen. Tedla on koulutukseltaan psykologi ja Helen opiskelee iltaisin sosiaalityötä yliopistossa. Heidän tehtävänään on hoitaa Suomeen adoptoitavien lasten prosessit alusta loppuun saakka. He tekevät tärkeää työtään suurella sydämellä lasten parhaaksi. Iso osa työajasta menee suhteiden ylläpitoon ja kontaktien luomiseen, mikä on etiopialaisessa yhteiskunnassa toimimisen ehto. Sain myös omakohtaisesti kokea, kuinka pajon aikaa voi kulua vain paikasta toiseen siirtymiseen ja papereiden kuskaamiseen! Postin kulku on hiukan epävarmaa, samoin sähköposti ja puhelinyhteyksissä on paljon häiriöitä, joten tärkeät paperit viedään useimmiten henkilökohtaisesti perille saakka. Ja kun kerran poiketaan johonkin, niin samalla istahdetaan kenties teelle tai lounaalle, vaihdetaan kuulumisia ja luodaan ystävyyttä ja yhteistyötä. Eipä siis ihme että asiat ottavat aikansa!

Interpedialla on myös Foster Home Addis Abebassa, jossa hoidetaan Suomeen adoptoitavia lapsia. Tässä sijaiskodissa työskentelee pariskunta Aster ja Wakjera yhdessä taloudenhoitaja Lemlemin kanssa. Koska henkilökuntaa on vähän, on lapsiakin yleensä alle viisi, useimmiten pieniä vauvoja. Tilat ovat tarkoituksenmukaiset ja viihtyisät ja lapsia hoidetaan taidolla ja rakkaudella, kuin omia lapsia. Aster kertoikin, että on todella haikeaa luopua lapsista, mutta toisaalta hän on kovin onnellinen että nämä lapset saavat hyvät eväät elämään uusissa perheissään Suomessa. Heille on aina erityinen ilon aihe saada kuvia ja raportteja Suomeen adoptoiduista lapsista.

Interpedialla on useita isompia yhteistyölastenkoteja, joiden kautta tulee Suomeen eri ikäisiä lapsia. Lisäksi Interpedia tekee kehitysyhteistyötä useiden paikallisten järjestöjen kanssa.

Vaipat pääsivät perille, vastaanotto myönteinen!

Saavuin Suomen maan kamaralle perjantaina iltapäivällä. Olen lähinnä nukkunut pois univelkojani ja itkenyt ikävääni tuota ihanaa maata ja sen ihmisiä kohtaan. Kovin olisi mieleni tehnyt jäädä vielä joksikin aikaa, mutta toki perhe oli erittäin hyvä syy palata ; ) Aivan ihana on ollut viettää viikonloppua kotona rakkaitten kanssa. Viikon jälkeen jo vaivasi hillitön ikävä. Tiivis ohjelma piti kuitenkin ikävän kurissa, ei ennättänyt niin paljoa ajattelemaan.

Valitettavasti sähköposti (ja myös kännykät) toimi niin huonosti että en voinut kesken matkan lisäillä tänne sivustolle mitään. Lisäilen lähipäivien aikana matkaraporttia ja valokuvia. Sen verran voin kuitenkin jo sanoa, että tarpeeseen menivät ja ilolla vastaanotettiin. Homma sujui jopa helpommin kuin olin ajatellut. Jään kuitenkin odottamaan pidemmän ajan kokemuksia ennen kuin järjestän uutta keräystä.

Viimehetken paniikkia ilmassa

Nyt se on iskenyt, lähtöstressi! Muutamana iltana ei ole uni ottanut silmään kun mieli on jo Etiopiassa. Torstaina en enää saanut tehtyä kotona mitään järkevää, kuljin vain edestakaisin ylä ja alakerran väliä muistamatta mitä etsin. Tunnetusti stressaantuneena on suurempi riski sairastua. Niinpä kunnon romuska vei minut tänään koko päiväksi petiin vaikka olisi tekemistä vielä vaikka kuinka. Addis Abeban ohuessa ja saasteisessa vuoristoilmassa hengittäminen on tarpeeksi työlästä ilman tautiakin, joten toivottavasti ystävän sekoittamat rohdot auttavat.

Lähdin perheeni kanssa kohti Helsinkiä jo perjantaina. Vietämme viiden päivän loman tavaten suomalaisia ja etiopialaisia ystäviämme. Lauantaina juhlistimme Etiopian Uutta vuotta 2001 syömällä herkullisia kasvis wotteja ja injeraa, NAM! Tunnelma oli lämmin ja - etiopialainen :) Uudenvuodenpäivä oli tosin jo torstaina mutta se ei meitä hidastanut. Oli kiva kuulla amharan kieltä ja katsella kiharapäisten lasten vipellystä. Lapsetkin osaavat ottaa juhlista ilon irti.

Keskiviikkona perheeni saattaa minut lentokentälle. Minua itkettää jo valmiiksi vaikka tiedän että mieheni pärjää lasten kanssa vallan mainiosti. Ikävä tulee silti, kaksi viikkoa tuntuu näin etukäteen ajateltuna aivan ikuisuudelta...

Yritän päivittää blogia matkan aikana. Jos tähän ei tarjoudu tilaisuutta, niin valokuvat ja matkakertomus on tarkoitus laittaa tänne mahdollisimman pian matkan jälkeen.

Matkaohjelma

Matkaohjelmani on vihdoin varmistunut. Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka paljon se tulee kokemaan muutoksia ; )

Keskiviikko 17.9 Lähtö Helsingistä klo 16.30Turkish Airlinen koneella Istanbulin kautta Addis Abebaan. Istanbulissa on pikainen koneenvaihto.
Torstai 18.9 Klo 6.10 Bolen lentoasemalle Addis Abebaan. Interpedian toimistotyöntekijä Helen on minua vastassa. Tutustumista toimintaympäristöön, Interpedian toimistoon ja majoittuminen SIM Guest Houseen Addiksen keskustaan.
Perjantai 19.9. Vierailu etiopialaisessa perheessä.
Lauantai 20.9. Maailman suurimmalla torilla Merkatolla etiopialaisten kanssa. Matkustaminen läheiseen kaupunkiin Nazretiin (1 h ajomatka), yöpyminen etiopialaisessa perheessä.
Sunnuntai 21.9. Messu ortodoksisessa koptikirkossa ja matkustaminen takaisin Addikseen.
Maanantai 22.9. Interpedian sijaisperheessä
Tiistai 23.9. Aderan lastenkodissa Addiksessa.
Keskiviikko 24.9. Aderan lastenkodissa Addiksessa.
Torstai 25.9. Aderan lastenkodissa Addiksessa.
Perjantai 26.9.Vierailu suomalaisessa lähettiperheessä Mekanissassa tai etiopialaisessa perheessä Akakissa (½h ajomatka).
Lauantai 27.9. Meskel juhla.
Sunnuntai 28.9. Matkustaminen Debre Zeyit:n maalaiskaupunkiin. Matkaa n. 45 km (1-2h ajomatka). Majoittuminen Fida Internationalin Guest Houseen (Betlehem Children's Home).
Maanantai 29.9. Aderan lastenkodissa Debressä.
Tiistai 30.9. Aderan lastenkodissa Debressä.
Keskiviikko 1.10. Aderan lastenkodissa Debressä.
Torstai 2.10. Debren torilla. Matkustaminen Addikseen ennen pimeän tuloa. Lento lähtee klo kahden maissa yöllä samaa reittiä kuin tullessa.
Perjantai 3.10. Lento on Helsingissä iltapäivällä. Matka jatkuu kotiin Kajaaniin junalla.

Milloin on Meskel? Kahden ajanlaskun sekaannuksia?

Olen yrittänyt hioa matkasuunnitelmaani viime päivät. Hommasta ei meinaa tulla mitään, sillä en ota tolkkua milloin Etiopian Meskel juhla tarkkaan ottaen on. Olen saanut vuorokauden sisällä 3 "varmaa" tietoa, suoraan Etiopiasta, juhlan ajankohdasta. Kaikki ovat eri päivänä ja ajankohdalla on eroa enimmillään 3 viikkoa! Pohdiskelin tässä, että eikö Etiopiassa vielä tiedetä koska Meskel ja sitä edeltävä Uusi vuosi on? Vai aiheuttaako kaksi erilaista ajanlaskua päänvaivaa?

Etiopiassahan vietettiin Millennium 2000 vuoden vaihdetta 11.9.2007. Syyskuun aikana (mutta milloin?) siellä siis otetaan vastaan vuosi 2001. Olen kyllä ennenkin törmännyt näihin juhla-ajan ongelmiin. Joka vuosi aprikoimme Joulun ja Pääsiäisen lähestyessä yhdessä Etiopialaisten ja Eritrealaisten maahanmuuttajien kanssa, että koskas se OIKEA juhlapäivä on. Parhaimmillaan on kiistelty viiden eri päivämäärän kanssa että mikä niistä on oikea. Juhlat on kuitenkin lopulta juhlittu, joskus viikkoa ennen, joskus päivä jälkeen ja joskus ihan ajallaan : )

Tieto on minulle tällä kertaa sikäli olennainen, että juhlapäivänä ja sitä edellisenäkään päivänä ei kannata olla matkustamassa kaupungista toiseen. Ruuhkaan juuttuminen on vähintäänkin todennäköistä, eikä suurlähetystökään suosittele juhlan aikana liikkumista. Ja tapaamisia lastenkoteihin ei luonnollisestikaan voi sopia Pyhien ajaksi. Jään odottelemaan vielä muutamien tahojen vastauksia...

Majoitukset varattu

Matkakuume sen kuin kasvaa. Varasin itselleni majapaikan Addiksesta SIM Guest Housesta ensimmäiseksi viikoksi aivan Addiksen keskustasta. Sinne on ainakin helppo löytää kuskin kuin kuskin. Toiseksi viikoksi menen Debre Zeyit:iin joka on n. 50-1½ h ajomatkan päässä Addiksesta. Siellä majoitun Fida International:n vierasmajassa vanhalla lastenkodilla (Betlehem Children's Home).

Etiopiassa ei ole mitenkään itsestään selvää, että annetulla osoitteella kuski löytäisi perille. Viime reissullamme taksikuski ei esimerkiksi osannut mennä osoitteeseen, joka sijaitsi pääkadun varrella ydinkeskustassa. Osoitteita ja karttoja tärkeämpiä ovat maamerkit.

Esimerkkinä voisin kertoa viime reissultamme meitä kovasti huvittaneen tapauksen. Eräs pitkään Etiopiassa asunut suomalainen lähetystyöntekijä opasti meille reittiä Saksalaiseen kirkkoon julkisten tunnettujen rakennusten avulla, sairaalalta ja kirkolta toiselle. Viimeiset pari kilometriä löytyisi sitten kyselemällä ohikulkevilta. No, lopulta emme tarvinneet koko reittiopastusta sillä taksimme ei päässyt hotellin pihasta minnekään valtavan ruuhkan vuoksi. Oli sunnuntai ja tuhatmäärin ihmisiä virtasi majapaikkamme Ghion hotellin puistoon. Varmaan sadat hääseurueet valtasivat puiston. Mahtavat rummut kumisivat kun seurueet kulkivat tanssikulkuueena puiston kauneimpiin kohtiin, jossa valokuvaajat ottivat hääkuvia. Kolmen neljän tunnin kuluttua ystävämme saapui hotelliin ihmettelemään mihin me olimme jääneet. Emme saaneet hänelle laitettua viestiä esteestämme koska kännyköissä ei ollut sillä kertaa kenttiä - mikä on siellä hyvin yleistä. Kuljeskelimme arkisissa vapaapäivän vaatteissamme upeasti laittautuneiden häävieraiden keskellä puistossa. Paikallisia nauratti erityisesti meidän naisväen jalkineet, Merrelin sandaalit. He ihmettelivät miksi jalassamme on miesten kengät!

Matka-apteekki ja rokotukset

Vielä reilu kuukausi aikaa tehdä matkavalmisteluja. Matkakuumeen poltellessa tulin hankkineeksi jo pienen matka-apteekin itselleni. Muutamia tuotteita on hyvä olla mukana, sillä esim. juhlan aikaan tai yöllä ei apteekki välttämättä ole saapusalla. Paikallisesta apteekista ei välttämättä ole muutenkaan helppo löytää vastaavia tuotteita kuin on tottunut käyttämään. Diplomaattien suosima Ruotsalainen klinikka kyllä palvelee Addis Abebassa, mikäli sattuu niin onnettomasti että sairastun. Sieltä saa osan lääkkeistä mukaan ja mitä ei heiltä löydy, voi käydä apteekista hakemassa heidän kirjoittamallaan lapulla.

Aikuisen matka-apteekki:

• Hydrokortison voide --> ihottumiin ja hyönteisten pistoihin
• Bacibact puuteri --> märkiviin haavoihin
• Maitohappobakteerit --> näitähän on aina oltava
• Hopealaastari --> tällä paranee pikkunirhamat ja märkivät haavat nopeasti
• Septidin suihkepullo --> haavojen ja nirhamien desinfioitiin (vesijohtovesi ei sovellu haavojen pesuun Etiopiassa)
• Muutama steriili sideharsotaitos --> isompia havereita varten
• Joustava side --> taitosten kiinnittämiseen
• Ihoteippi --> monitoimituote käsilaukkuun, korjaa vaikka revenneen housunsauman ; )
• Ripulilääke --> jotta selviää lääkäriin ilman vaippaa
• Apteekin salmiakki Haganol --> minnepä sitä suomalainen ilman salmiakkia...erityisen hyväksi havaittu pahoinvoinnin taltuttaja
• Kuumemittari --> no, ehkä ilmankin pärjäisi mutta ei vie paljon tilaa
• Ibumax --> kuumeen ja säryn taltuttaja
• Panadol Zapp --> päänsärkyyn erityisen tehokas
• Kestine --> antihistamiini allergisiin reaktioihin ja aurinkoihottumaan
• Käsidesi pumppupullo ja käsilaukkukoko --> itsestäänselvyys alkeellisissa hygieniaoloissa
• Resipect kaksitehoinen yskänlääke --> pölyiset villaviltit ja suurkaupungin saasteet yhdistettynä ohueen vuoristoilmaan saavat ainakin minut yskimään öisin

Rokotukset:

• Keltakuume
• A ja B hepatiitti (B-hepatiitti maksutta kouluterveydenhuollosta)
• Lavantauti
• Aivokalvontulehdus
• Polio ja MPR tehosteet (maksutta julkisesta terveydenhuollosta)

Lisäksi Addis Abeban ulkopuolella Malarian ennaltaehkäisyyn Malarone tai Lariam tarpeen.

Lisää vaippoja ompeluun

Minäkin tartuin vuorostani saksiin, lisää vaippamateriaaleja on nyt valmiiksi leikattuna. Ompeluun lähti:

• Petunianvillat 10 kuorta ja näihin FOE kantti lahjoituksena (edellisten 10 kuoren ompelun lisäksi : )
• Kotimäenpuoti 10 kuorta ja näihin FOE kantti ja nepit lahjoituksena
• Akuaada 10 kuorta

PUL kangasta ja vuorta riittäisi vielä useampiinkin vaippoihin, jos vain saataisiin lisää nepitysvalmiuksilla olevia ompelijoita ja FOE kanttia. Toisaalta myös sänkyjen kosteussuojat ovat tarpeellisia, joten lopusta PUL kankaasta voimme myös ommella niitä. Anoppini on luvannut surautella saumurilla kosteussuojien reunat.

Ensimmäinen lähetys matkasi Etiopiaan, lisää roudareita kaivataan!

Taikapilven lahjoittamat 100 harsoa matkasi Etiopiaan kahden adoptioperheen avustuksella. Kiitokset vain Odelle ja Hennalle! Toimitan kaikki lahjoitukset lastenkoteihin henkilökohtaisesti syyskuun matkani aikana, mutta pyrin saamaan mahdollisimman suuren osan perille ennen omaa matkaani. Omien matkatavaroideni painoraja on 20 kg, joten siihen ei paljoa mahdu. Joillakin lentoyhtiöillä kilomäärä on huomattavasti suurempi, jopa 40 kg. Laittakaapa siis sana kiertämään Etiopiaan elo-syyskuun aikana matkaa suunnitteleville; 1-5 kg vaippalähetyksen roudaaminen omissa matkatavaroissa on pieni uhraus sinulta mutta suuri apu vauvoille : ) Minuun voi ottaa sähköpostilla yhteyttä jos on tällaiseen mahdollisuutta.

eeva-maria.lappalainen(at)student.savonia.fi

Lahjoituksia

Leppis-tuote muisti meitä lahjoittamalla 5 kpl oman mallistonsa L-kokoisia nepillisiä taskuvaippoja. Nämäkin vaipat löytävät varmasti käyttäjänsä, todennäköisesti eräästä sijaiskodista. Kiitos lahjoituksesta!

Ensimmäiset vaipat ompeluun

Kaksi aktiivia Kainuun kestovaippailijoista on saanut yhden ison etapin päätökseen. 50 kuorivaipan materiaalit on leikattu muotoonsa ja pakattu lähtemään ompelijoille. Ompelutarjouksia tuli useilta eri kestovaippayrittäjiltä. Vaippamateriaalit lähtivät ompeluun sellaisille yrittäjille joilla on mahdollisuus vähintään 10 vaipan ompeluun ja nepittämiseen sekä sijainti joka mahdollistaa postikulujen minimoimisen. Tämän erän ompelusta ja nepityksestä huolehtivat:

• Igulee ja Ompelimo Sateenkaari 30 kuorta
• Niikki 10 kuorta
• Petunian Villat 10 kuorta

Kiitokset myös ompelutyötä tarjonneille Nipustiinalle, UmmaLullalle sekä Leppistuotteelle. Toivottavasti saamme materiaalilahjoituksia lisää että pääsemme hyödyntämään myös heidän työpanoksen.

Lämmin kiitos lahjoittajille!

Olen ollut suorastaan häkeltynyt yksityisten ihmisten ja yritysten auttamishalusta. Yli 50 PUL kuorivaipan ja 10 sängynsuojan tarvikkeet on nyt saatu kasaan, mistä kauniit kiitokset kaikille lahjoittajille!

• Silkohapsi suunnitteli erityisesti Etiopian oloihin soveltuvan kuorivaippamallin.
• Myllymuksut lahjoitti kauniita kuviollisia br-PUL kankaita jotka riittävät yli 50 vaippakuoreen ja 10 sängynsuojaan.
• Kainuun kestovaippailijat osti FOE-joustokantin ja reikävuoren. Nepparit he saivat lahjoituksena.
• Taikapilvi lahjoitti 100 kpl Mam miniharsoja erityisesti keskosia ja aliravittuja vauvoja varten.

Vielä olisi tarvetta br-PUL kankaasta vaippoja ja sängynsuojia varten. Jos jollakin pyörii nurkissa tarpeettomana niin ota yhteyttä!

Sähköpostia Etiopiasta

Tänään sain riemukseni sähköpostia Etiopiasta. Interpedian maatoimiston johtaja herra Tedla Diressie hyväksyi lähettämäni matkasuunnitelman. Hän lupasi hommata minulle luotettavan taksikuskin jotta kulkeminen lastenkodille olisi jouhevaa ja turvallista. Matkakuume kasvaa...

Projektisuunnitelma

Vastaan Destan kestovaippaprojektin suunnittelusta, toteutuksesta ja koordinoinnista osana koulutyötäni. Projektin tarkoituksena on lahjoittaa Etiopialaiseen lastenkotiin uudet kestovaipat ja sängyn kosteussuojat sekä kestovaipatukseen tarvittava tietotaito. Kokeneet kestovaippayrittäjät ompelevat kosteudenpitävät nepparikiinnitteiset vaippakuoret ammattitaidolla Kainuun Kestovaippailijoiden valmiiksi muotoon leikatuista materiaaleista. Vaippojen imuosiksi hankitaan hyvälaatuisia harsoja. Sängynsuojat valmistuvat yksityishenkilöiden avulla. Avustuskuorma hajautetaan useiden eri henkilöiden matkatavaroihin. Näin varmistetaan ettei tavara juutu tulliin ja tämä toimitustapa on myös edullisin.

Olen Etiopian matkalla 17.9. - 3.10.2008. Alustavan suunnitelman mukaan työskentelen yhden lastenkodin kahdessa eri toimipisteessä jotka sijaitsevat Addis Abebassa ja Debre Zeyitissä. Perehdytän lastenkodin työntekijät vaippojen käyttöön ja huoltoon mallintamalla. Käytän tukena englannin ja amharan kielistä, kuvitettua koulutusmateriaalia. Työ tulee olemaan haasteellista kieli- ja kulttuurierojen vuoksi. On pidettävä mielessä että 100% onnistumista ei voi taata edes huolellisella valmistautumisella. Työn tuloksia arvioidaankin pidemmällä aikavälillä yhdessä Interpedian henkilökunnan kanssa. Toivotaan että tämä on alku pidemmälle kehitysjatkumolle lastenkotien arjessa!

Ongelmia ulkomaan vaihdon järjestelyissä

Alun perin minun piti lähteä perheeni kera Etiopiaan kolmen kuukauden vaihtoon. Loppukeväästä harjoittelupaikkani kuitenkin peruuntui ja sen myötä rahoituskuviot kaatuivat. Perheen mukaan lähteminen kävi mahdottomaksi. Vaippaprojekti oli jo sen verran pitkällä että en pitänyt vaihtoehtona keskeyttää sitä. Muokkasin projektisuunnitelman sellaiseksi että matka-aika ei venyisi paria viikkoa pidemmäksi.

Tästä kaikki alkoi

Tästä valokuvasta kaikki alkoi. Elokuussa 2007 kuuntelin Desta ry:n "Huonekaluja Aderaan" projektin loppuraporttia. Uusi avustustarve ilmeni valokuvista - Etiopian lastenkotien vaippa-arki näytti lohduttomalta. Itseasiassa vaippoja ei juurikaan ole, vaan vauva makaa muovin päällä joko ilman vaippaa tai harson kera. Virtsa pääsee polttamaan ihon laajalta alueelta ja vaippaihottuma voi äityä vakavaksi koko alavartalon alueen infektioksi. Lääkkeet ja lääkevoiteet ovatkin yleisiä artikkeleita lastenkotien tuliaistoivelistalla, mutta näistä ei ole paljon apua kun perushygienian oloissa on näin vakavia puutteita.

Ajattelin nuorimman lapseni elämän alkutaipaletta Etiopialaisessa lastenkodissa. Sitten ajattelin niitä toinen toistaan ihanampia kestovaippoja joita olin hänen vaipattamisessaan käyttänyt. Maailman lasten eriarvoisuus viilsi jälleen kerran kipeän läheltä. On vaikea ummistaa silmänsä maailman lasten hädältä kun oma lapsi on tullut sen hädän keskeltä. Niinpä lähdin siitä paikasta neuvottelemaan Interpedian ja Destan kanssa yhteistyön mahdollisuuksista. Sosionomi (AMK) opintojeni puitteissa minulla oli mahdollista lähteä ulkomaanvaihtoon, joten aikaresurssiakin löytyi. Projektin ideointivaihe toteutui pitkälti Kainuun kestovaippailijoiden aktiivin, Minna Haatajan kanssa.