keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Keskiviikko 24.9 Almaz Children's Home



Keskiviikko oli sateinen päivä. Ja kun Etiopiassa sanotaan sadekauden lopuilla sateinen päivä, ei suomalainen osaa edes kuvitella mitä se merkitsee! Vettä tulee kuin saavista kaataen. Sähköt ja puhelinverkko pätkii, liikenne jumii ja paikasta toiseen siirtyminen on todella hidasta ellei jopa mahdotonta. Kadut muuttuvat tulviviksi virroiksi, paikoin kohiseviksi koskiksi, jonka mukana kulkee kaikenlaista epämääräistä ainesta johon ei soisi jalkojensa koskevan. Vesi syövyttää asfaltoimattomiin teihin sellaisia uria ja kuoppia että maasturia matalamalla autolla ei välttämättä pääse etenemään ennen korjaustöitä. Notkelmiin syntyy syviä lammikoita ja monin paikoin pikkutiet muistuttavat enemmän kynnöspeltoa.


Tuona sateisena päivänä seurasin Helenin työskentelyä. Kävimme tervehtimässä Almaz Children's Homen sosiaalityöntekijää ja lastenhoitajia. Helen toimitti lastenkotiin joitakin adoptiolapsia koskevia asiakirjoja ja yhdessä veimme terveiset Suomeen adoptoiduilta lapsilta ja heidän perheiltään. Sosiaalityöntekijä oli hyvin kiinnostunut kuulemaan suomalaisista adotioperheistä ja heidän vertaistukitoiminnasta. Oma lapseni on myös adoptoitu kyseisestä lastenkodista. Tapasin lastani hoitaneen lastenhoitajan ja sain kopion lapseni valokuvasta lastenkotiajalta. Tapaaminen oli hyvin koskettava ja kaunis eikä siinä kyyneleittä säilynyt kukaan. Paluumatkalla tunteet vyöryivät ylitseni ja kyyneleet valuivat pitkin poskia kilpaa sateen kanssa. Päivä oli enemmän kuin odotin, monta palaa lapseni elämän palapelistä loksahti paikalleen.
ILTAOHJELMAA SUOMALAISESSA PERHEESSÄ
Illaksi menin kyläilemään suomalaiseen lähetystyöntekijä perheeseen (http://keski-maenpaat.blogspot.com/) joka oli asustanut Addiksessa tällä erää kuukauden verran. Söin ihanaa keittoa chilin kanssa ja jälkkäriksi oli parasta hedelmäsalaattia jota olen koskaan syönyt! Niin mehukkaita ja tuoreita hedelmiä, ja monenlaisia...Purkkihedelmäsalaatti ei paljon houkuta tämän jälkeen.
Perhe asui Suomen lähetysseuran vierastalossa Mekanissan alueella. Sinne ajoi taksilla vartissa, vaikkakin turvallisen taksin saaminen kesti sitten hieman pidempään ; ) Ystäväni Biruck halusi viimeisen päälle varmistaa turvallisuuteni. Hän tilasi minulle tutun taksin mutta ennenkuin astuin taksiin minun piti antaa puhelin taksikuskille että hän saattoi varmistua kuskin olevan juuri se oikea ja luotettava jonka hän tuntee. Biruck myös soitti minulle 2 kertaa matkan aikana vain kysyäkseen onko kaikki hyvin ja tunnenko oloni miellyttäväksi ja löydämmekö perille. Olo oli kuin kuninkaalla turvasaattueessa vaikkei auto niin kovin kuninkaallista tasoa ollutkaan ; )
Jotenkin oletin että vierastalolta löytyisi luotettavien taksikuskien puhelinnumeroita paluukyytiä varten, mutta asia ei ollutkaan niin yksinkertainen. Lopulta perheen isä lähti viemään minut majapaikkaani. Amharan kieltä osaamattomalle kulkemiset ovat yksi haasteellisimmista asioista Etiopiassa. Uutena sitä ei osaa ottaa kaikkea huomioon...