Puolen päivän aikoihin lähdimme Addikseen Merkatolle. Merkato on Afrikan, ellei koko maailman suurin markkinapaikka. Se oli ruuhkainen, pölyinen, mutainen ja sokkeloinen paikka. Sain kehotuksen riisua korut ja jättää kamerat pois matkasta. Mukaan lähti useita mieshenkilöitä Sebetasta turvamiehiksi, sillä alueella on paljon rikollisuutta. Jotkut käytävät olivat niin kapeita, että vähän tukevampi ihminen olisi jäänyt jumiin seinien väliin. Putiikit olivat tosi pieniä, niin että 2-3 ihmistä mahtui seisomaan kaupan lattialla. Ja ne kaikki olivat lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Löysin upean Gabin, eli puuvillaisen neliskanttisen kaavun jota voi käyttää myös huopana nukkuessa. Tinkiminen vei aikaa ja välillä tipahdin kärryiltä ihan totaalisesti. Eräs myyjä ei suostunut tekemään kauppoja kanssamme koska tinkasimme liikaa. Tosiasiassa hän pyysi ryöstöhintaa. Sitten tämä Gabin myyjä tuli paikalle ja teki kaupat puolestamme, pyytämäämme hintaan. Ja me odotimme aivan liikkeen ovella, niin että myyjä tiesi kenelle tavarat tulevat. Kaupat kuitenkin syntyivät, mutta miten? Samainen myyjä kierteli ostamassa meille monia muitakin tuotteita, mitä vain älysin kysyä. Sillä välin minulla oli tilaisuus katsella muita tuotteita. Näppärää...ja halpaa.
Merkatolla vierähti useita tunteja. Olimme hirvittävän nälkäisiä ja etsimme ravintolaa ruokapaikaksi. Etsinnän jälkeen päädyimme Hotelli Ghioniin. Söimme yhteiseltä vadilta kaikki kuusi kuten tapana on. Ruoka oli ihan hyvää mutta parempaakin olen syönyt. Liian vähän berberiä eli tulista maustetta...Koko lysti maksoi n. 24 € Sitten olikin jäähyväisten aika. Ne eivät olleetkaan ihan pikaiset halaukset. Suukko toisensa jälkeen poskille ja olkapäille, vilkutukset ja hyvänyöntoivotukset, lupaukset pikaisesta näkemisestä, kutsu viettämään Meskel juhlaa viikon kuluttua...
Tekstit
