Sunnuntaina pääsin vierailemaan Addiksen toisella laidalla. Tämän perheen mies tuli minua tapaamaan jo ensimmäisenä iltana, ja nyt hän tuli minua taksilla hakemaan kotiinsa. Hän on töissä pankissa ja hänen vaimonsa hoitaa kotona kahta tytärtä. Menomatka kesti n. 40 minuuttia. Kauhukseni minun ei annettu maksaa matkaa. Minulle se olisi ollut halpa, mutta heidän rahassa kallis. Alkoi tuntua nololta, sillä minulla ei ollut mitenkään runsaat tuomiset ja aavistelin oikein että minua passattaisiin ja hemmoteltaisiin koko päivä! Söin kaksi erilaista ruokaa, join kahvia ja maistelin myös erikoisen makuista paikallista punaviiniä sekoitettuna Coca-Colaan! Varsin erikoinen yhdistelmä. Perheen kotiapulainen oli hautajaisissa, mutta apulaisen tytär oli jäänyt taloon avuksi. Hän jauhoi kahvinpavut ulkona huhmaressa.He laittoivat kahvia hiilipannulla, jota ei sähkökatko pysäytä :) Bunna- eli kahviseremoniaan kuuluu suitsuke ja se on kaikenkaikkiaan hyvin rentouttavaa katsottavaa. Pikakahvia se ei ole, valmistus kestää varmasti yli tunnin. Kahvi on myös hyvää, vaikken koskaan juo kahvia Suomessa. Täällä se on pehmeää, ei yhtään kitkerää. Vähän niinkuin kuuma kaakao...Mielenkiintoinen yksityiskohta päivässä oli, kun Ortodoksi papiksi opiskeleva mies saapui valkoisissa kaavuissaan paikalle. Suutelimme hänen kädessä olevaa puista ristiä. Hän istui seuraamme ehkä tunniksi. Minulle kerrottiin, että hän kiertää "opetuslastensa" luona, hän on eräänlainen kummi, joka pitää huolta tietyistä seurakuntalaisista. Hän vierailee heidän luona säännöllisesti, opettaa ja ohjaa oikeaan. Hän oli oikein mukava, rento ja valovoimainen- selvästikkin tervetullut vieras. Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja uskonnosta. Tulkkina toimi nuori mies, joka puhui erinomaisesti englantia. Hän oli perheen ystävä tai sukulainen ja kovin kiinnostunut Suomesta. Useiden muiden tapaan hän haaveili Amerikkaan muuttamisesta, mutta Suomikin kelpaisi paremman puutteessa.
Kotimatkalle lähtivät perheen pää ja hänen lankonsa saatille. Ei tullut kuuloonkaan että olisin lähtenyt yksin taksilla. Olinkin tästä oikein iloinen, sillä matkanteko jäi pimeään. Ja pimeällä ei ole kaikkein turvallisinta. Taksi lasahti kesken matkan, ja siinä sitä seistiin keskellä tietä. Startti temppuili ja rassaamisen jälkeenkin auto kulki vain kilometrin. Lopulta otimme toisen taksin. Ja jälleen, minun ei annettu maksaa...
Tekstit
