Matkani jatkui lentokentältä Helenin seurassa SIM Guest Houseen joka oli majapaikkani aivan Addiksen keskustassa, pääkadun varressa. Huonevaraukseni oli jäänyt heiltä puolitiehen, joten he olivat hiukan yllättyneitä tulostani. Asia hoitui kuitenkin yhdellä puhelinsoitolla, johtaja muisti minun tehneen varauksen ja sain oikein kivan huoneen itselleni. Molemmat matkalaukkuni olivat jostakin syystä saaneet vettä sisäänsä ainakin litran, joten aloitin vaatteiden ripustuksen ensitöikseni. Sitten kävimme vaihtamassa 500 € paikalliseen valuuttaan, Etiopian birriin. Yksi seteli vaihtui kolmeen paksuun tukkuun birrejä. Tunsin itseni miljonääriksi… Kävimme ulkomaalaisten suosimassa Bambis supermarketissa. Siellä oli muroista lähtien monenmoista länsimaalaisille tuttua tavaraa. Hinnatkin olivat samat, eli paikalliseen tasoon verrattuna törkeät. Päätin että se on viimeinen kerta kun asioin ko. kaupassa. Ostin sieltä muuten veden ym. välttämättömien tarvikkeiden lisäksi pari palaa erinomaista hollantilaista juustoa. Herkuttelimme niillä Helenin kanssa, joka ei ollut koskaan ennen maistanut juustoa. Toisen palan vein etiopialaiseen perheeseen, jotka myöskin pitivät sen mausta vaalean leivän ja teen kanssa.
Kerroin Helenille tuomieni kestovaippojen idean ja keskustelimme siitä miten lastenkotivierailuilla olisi hyvä toimia. Minulle selvisi että tulisin vierailemaan kerran Interpedian Foster Homessa ja kaksi kertaa molemmissa Aderan lastenkodeissa. Vierailut tulisivat olemaan muutaman tunnin mittaisia, koko päivän vierailuihin ei ollut mahdollisuutta. Rivien välistä luin, että tämä on lastenkotien toive.
Kerroin Helenille tuomieni kestovaippojen idean ja keskustelimme siitä miten lastenkotivierailuilla olisi hyvä toimia. Minulle selvisi että tulisin vierailemaan kerran Interpedian Foster Homessa ja kaksi kertaa molemmissa Aderan lastenkodeissa. Vierailut tulisivat olemaan muutaman tunnin mittaisia, koko päivän vierailuihin ei ollut mahdollisuutta. Rivien välistä luin, että tämä on lastenkotien toive.
Sain Interpedian toimistolta matkan ajaksi kännykkääni pre paid kortin, johon pystyin ostamaan latauslipukkeita kadun varren pikkukioskeista. Puhelut ovat siellä tosi kalliita, kahden viikon aikana hurahti 40-50 € puheaikaan. Tosin siinä oli jokunen ulkomaanpuhelu, mutta ei monta ja nekin hyvin lyhyitä. Silti katukuvassa näkyi kännyköitä lähes yhtä paljon kuin Suomessa. Tosin useat sanoivat ettei heillä ole puheaikaa…
Sain useita puhelinsoittoja Suomessa asuvan etiopialaisen ystäväni sukulaisilta. He halusivat toivottaa minut tervetulleeksi ja ilmoittivat olevansa käytettävissä jos tarvitsen jotakin. Yksi heistä tuli jopa illalla tapaamaan minua, vain nähdäkseen että voin hyvin ja kutsuakseen minut kotiinsa kylään. Sama huolenpito puhelimitse jatkui koko matkani ajan.
Sain useita puhelinsoittoja Suomessa asuvan etiopialaisen ystäväni sukulaisilta. He halusivat toivottaa minut tervetulleeksi ja ilmoittivat olevansa käytettävissä jos tarvitsen jotakin. Yksi heistä tuli jopa illalla tapaamaan minua, vain nähdäkseen että voin hyvin ja kutsuakseen minut kotiinsa kylään. Sama huolenpito puhelimitse jatkui koko matkani ajan.
Tekstit
