Yö oli kylmä ja minua palelsi vaikka ylläni oli 3 peittoa ja fleecekerrasto. Aurinko porotti kuitenkin jo aamusta lupaavasti. Vierailin Interpedian toimistolla ja tutustuin paremmin Heleniin. Keskustelimme hänen työstään ja hän kyseli paljon Suomesta. Minä opettelin amhran kielen sanoja ja hän suomen : ) Tein myös joitakin paperihommia Tedlan huoneessa. Söimme "take a way lounasta" toimistolla, injeraa ja herkullisia wotteja yhteiseltä vadilta. Paikallinen ruoka syödään käsin ja ystävyyden osoituksena vieraalle annetaan suupaloja suoraan suuhun. Omia käsiä ei sitten tarvinnutkaan paljon käyttää, sillä Helen piti huolen siitä että ruoka päätyi vadilta suuhuni ; ) Aluksi on hiukan hämmentävää olla tällä tavoin ruokittuna, kuin pieni vauva. Viimeisellä viikolla se kuitenkin sujui luonnostaan, samoin toisten syöttäminen.
Iltapäivällä tapasin erään etiopialaisen ystävän kahvilassa. Sen jälkeen matkasin toisten ystävieni kanssa läheiseen pikkukylään Sebetaan. Matka kesti ruuhkasta johtuen tunnin sijasta melkein kolme! Matkaa oli ehkä 30 km. Sebeta on uskomattoman kaunis vuoristokylä. Ilma oli siellä puhdasta ja helppoa hengittää verrattuna Addikseen. Sain osakseni pitkiä katseita, sillä eurooppalaiset ovat harvinainen näky noilla seuduilla. Moni ei ollut koskaan ennen nähnyt vaaleaihoista ihmistä. Olin tyytyväinen, että minulla oli iso matkaseurue. Koin olevani turvassa heidän kanssaan. Taloon lappasi vieraita pitkin iltaa ja yötä. He tulivat tervehtimään ja viettämään hauskaa iltaa kanssamme. He todellakin osasivat hauskanpidon, ilman alkoholia! Näin eri heimojen tyypillisiä tansseja, jotka kyllä poikkesivat kovasti meikäläisistä tanhuista : ) Joskus aamuyöstä sitten hipsimme nukkumaan muutamaksi tunniksi. Olin todella onnellinen!
Tekstit
