Tie Addikseen oli tavallistakin ruuhkaisempi ja totesin jo alkumetreillä että viimeisen päivän aikatauluun ei mahdu kuin murto-osa suunnitellusta. Perhevierailu Akakissa kutistui alle puoleen tuntiin. Sain kuljetettavaksi etiopialaista maustevoita, giveä. Sen haju on tosi voimakas ja vähän härski. Suomessa asuvat etiopialaiset arvostavat tätä tuliaista joka tekee monesta ruuasta aidon makuisen. Toki sitä valmistuu suomalaisissakin keittiöissä, mutta makua ei saa samanlaiseksi.
Addiksessa kävin vielä Interpedian toimistolla tapaamassa johtaja Ato Tedlaa. Olin ruuhkasta johtuen kaksi tuntia myöhässä aikataulusta joten tapaamisemme oli lyhyt. Kävimme läpi kulunutta kahta viikkoa. Helenille oli vaikea jättää hyvästit sillä viihdyimme toistemme seurassa todella hyvin ja olimme viettäneet paljon aikaa yhdessä asioita jakaen. Itkuhan siinä pääsi molemmilta. Alakulo tarttui koko seurueeseen mutta yritimme pitää tunnelmaa yllä musiikin avulla. Minusta pidettiin hyvää huolta viimeiseen asti. Illan kuluessa seurueemme vain kasvoi. Ystävät istuivat vuoronperään vieressäni ja pitivät kiinni kädestäni. Suunnistimme Shiromedalle, kulttuurivaatteita myyvälle markkinakadulle josta ostin itselleni kahdet upeat kulttuurivaatteet. Tapasimme vielä pikaisesti yhden ystävän jonka luona olimme lounastaneet edellisenä sunnuntaina. Sain häneltä pussillisen dabo koloja, etiopialaisia naposteltavia. Lupasin toimittaa niistä puolet hänen Suomessa asuvalle pojalleen.
Niin oli yhtäkkiä päivä ohitse. Etsiskelimme ravintolaa tovin ja päädyimme varsin upeaan paikkaan jossa oli tasokkaat tanssi- ja draamaesitykset. Sisustus oli perinteinen, kuvassa näkyy kaksi punottua inzerapöytää jonka pohjalla on peltitarjotin. Inzera lettu oli koko tarjottimen kokoinen. Sen päälle tuotiin paistettua lihaa ja maissintähkiä, izerarullia yms. Minulle ja parille läheisimmiksi käyneistä ystävistäni ruoka ei oikein maistunut kyyneleitä nieleskellessä. Kaikki halusivat syöttää minua, laitoin itse ehkä vain kaksi suupalaa suuhuni. Montakohan "this is the last one for you Eva" palasta söinkään... Syötin myös itse jokaista vuorollaan. Enpä olisi ensimäisinä päivinä uskonut sen käyvän niin luontevasti. Harjoitus tekee mestarin...
Olimme kentällä vasta kymmenen aikoihin illalla. Lentokentän seutu ei ole yöllä niitä turvallisimpia, joten menimme ripeästi sisään. Jouduimme menemään eri ovista ja lisäksi sisään pääsivät vain ne kenellä oli henkilöpaperit mukana. Lähtöselvityksen jälkeen pääsin vielä hyvästelemään ystäväni. Kymmeniä suukkoja poskille, olkapäille ja kaulaan...Kauniita sanoja ja lupauksia kirjeistä ja jälleen näkemisestä. Kyyneleitä niin paljon että paidan rinnukset olivat märkänä...Olin kokenut heidän kanssaan niin paljon vaikka ajallisesti olimme olleet yhdessä vain hetken. Matka oli ollut kaikin tavoin onnistunut ja odotukset olivat ylittyneet monin kertaisesti. Mieli oli kiitollinen.
Lentokone oli täynnä Etiopian somaleja jotka ovat muslimeja ja olivat olleet ramadanin loppua juhlistamassa. Suurin osa heistä asui Yhdysvalloissa, mutta osa Suomessa. Jotkut olivat jopa asuneet kotikaupungissani Kajaanissa. Mukavaa juttuseuraa oli tarjolla joka puolella. Kahden viikon ajalta kertynyt univelka pakotti silmät kiinni lähes koko lennon ajaksi. Vaivoin pysyin hereillä tarjoilujen ajan. Turkish Airlinen palvelu ja tarjottavat olivat ensiluokkaisia ja tällä kertaa konekin oli uusi ja hieno.
Tekstit
