sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Pe 26.9 - Su 28.9 Meskel juhlaa kirkossa ja kokolla tanssien



Viikonloppu meni kuin siivillä kauniissa Sebetassa etiopialaisten ystävieni kotona. Perjantai oli Meskelin aatto ja kävimme kirkossa joka kesti useita tunteja. Tylsäksi ei kuitenkaan aika käynyt. Kirkon pihamaalle valui valkoisiin pukeutuneita ihmisiä yhä enenmmän illan pimetessä. Papit pitivät seremoniaansa johon liittyi nuorten kuoro ja valtavan suuret kirkkorummut. Kansa taputti, tanssi ja lauloi ja tunnelma oli mahtava. Loppupuolella sytytettiin kokko johon itse kukin oli saanut tuoda oman risukimppunsa - zippon. Kokko kaatui kesken kaiken, onneksi ennen sytyttämistään. Kirkon jälkeen söimme ihanaa ruokaa ja poltimme omaa kokkoa talon edustalla. Nuoret miehet lauloivat ja tanssivat kokon ympärillä ja vanhempi väki myhäili sivummalla. Etiopian lippu heilui milloin kenenkin tanssijan hartioilla. Tanssi jatkui sisällä talossa myöhään yöhön. Etiopian lippu kiersi edelleen vuoroin tanssijoiden joukossa ja sohvalla istujien polvilla. Tämä lippu oli nähnyt muutamat muutkin juhlat päätellen pienistä kipinän polttamista rei'istä ja tahroista. Pikkutunneilla lippu lahjoitettiin liikuttavin saatesanoin minulle Suomeen vietäväksi.







Lauantai aamuna lähdin ystävieni kanssa torille. Kerroin että haluan ostaa Addiksessa olevalle ystävälleni lampaan ja tarvitsisin apua jotta osaan ostaa parhaan mahdollisen. Oikeasti olin ostamassa sitä heille mutta eihän lahjaa voi etukäteen paljastaa ; ) Yritimme saada taksia torille mutta Meskel juhlasta johtuen se oli mahdotonta. Päätimme kävellä koska sinne ei ollut pitkä matka. Tosin aloin jo puolen tunnin kävelyn jälkeen miettiä että mitenkähän pitkä se "ihan tässä lähellä " tällä kertaa onkaan...Sattui onneksemme, että törmäsimme yhteen perheen pojista joka työskentelee taksikuskina. Hän lähti meitä torille viemään. Samassa meille selvisi että tori oli vaihtanut paikkaa eikä olisi ollut siellä päinkään minne olimme olleet matkalla. Paahtavan auringon vuoksi olin erittäin onnellinen saamastamme taksikyydistä. Sopiva lammas löytyi nopeasti ja maksoi vain 20 euroa. Jalat sidottiin yhteen ja lammas heivattiin taksin kyytiin. Matkalta noukittiin mukaan lisää kyytiläisiä lampaineen. Eläimellistä menoa taksin takapenkillä :) Kun pääsimme perille ilmoitin että en osaa oikein hoitaa lampaita joten he saavat pitää sen. Enpä olisi arvannut miten suuri ilo lampaasta oli. Se oli arvaamattoman arvostettu lahja ja erityisesti ihmeteltiin kuinka ulkomaalainen voi osata sellaisen lahjan antaa. No, enpä olisi itse osannutkaan, mutta tiedustelin sopivia etiopialaisia lahjoja Heleniltä ; )


Lammas jäi laiduntamaan pihalle ja mekin söimme vähän. Sitten lähdimme käymään Metassa - kansallispuistossa. Sinne lähdettiinkin isommalla joukolla ja joukko vain kasvoi kun poimimme matkan varrelta tuttuja kyytiin. Paikka oli uskomattoman kaunis vesiputouksineen ja kaikkialla kukkivine Meskel-kukka niittyineen. Paluumatkalla poikkesimme vielä limpparilla kauniissa puutarhassa.







Kotiin päästyämme alkoivat juhlavalmistelut. Ostamani lammas teurastettiin ja valmistettiin ruuaksi yhdessä vieraiden kanssa. Puutarhaan viriteltiin valot ja stereot ja huonekalut kannettiin ulos. Niin oli puutarhapartyt valmiina. Naapurista ja vähän kauempaakin oli tultu juhlimaan. Ruuan jälkeen pidettiin lyhyitä juhlapuheita ja syötiin kakkua ja tietysti kahvia. Myös nämä juhlat päättyivät tanssiin pikkutunneilla. Olin tosi väsynyt ja kuumissani. Päätin nukkua sohvalla sillä sängyssä oli useampi nukkuja ja niin ollen turhan kuuma. Sohvalla nukuttikin sikeästi, joskin siihen oli vaikea päästä sillä vieraan ei olisi sallittu nukkua siinä vaan sängyssä.







Sunnuntaina matkasimme Debre Zeitiin isolla saattajajoukolla. Minulle alkoi valjeta että Etiopiassa ei todellakaan kukaan ole yksin. Eipä minullakaan ollut mitään sitä vastaan. Olo oli isossa joukossa turvallinen ja hauskanpitoa riitti. Tällä erää olimme liikenteessä tilataksilla joka oli hienoin siihen saakka näkemistäni tällä matkalla. Poikkesimme Addiksessa vierailulla eräässä perheessä ja söin jälleen kerran tavattoman ihanaa Doro Wottia! Debressä kävimme kahvilassa ja tilasimme leivoksia kaikkia laatuja joita sitten syötimme toisillemme niin että kaikki saivat maistaa kaikkea. Hyvää oli!