Majapaikkani Debressä oli suomalaisen lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestön Fidan vierastalossa joka tunnetaan kaupungissa nimellä Betelehem (nimi äänne asussaan). Paikalla sijaitsi aiemmin saman niminen lastenkoti. Sen entiset tilat palvelevat nyt toimistorakennuksina, vierastalona sekä työkeskuksena. Majapaikkana Fidan Betelehem on ruuhkaisen Addiksen jälkeen kuin paratiisi! Aidatulla ja vartioidulla alueella on hyvin hoidettu puutarha sekä erinomainen ruoka jonka raaka-aineet ovat enimmäkseen omaa tuotantoa. Fida on siirtynyt lastenkotitoiminnasta koko perheen kokonaisvaltaiseen sosiaaliseen tukemiseen. Heidän antaman avun ansiosta lapset voivat kasvaa ja käydä koulua omissa perheissään. Köyhät perheet saavat pientä taloudellista avustusta sekä ohjausta terveyteen liittyvissä asioissa. Tarpeen mukaan myös kotia voidaan saneerata. Tuki on vastikkeellista siten että jonkun perheen jäsenistä tulee antaa työpanos Fidalle esim. puutarhan hoidossa tai vaikkapa mausteiden tekemisessä 4 tuntia viikossa. Työllä on avustettaville perheille myös suuri sosiaalinen ja kuntouttava merkitys. Yhdessä työntekijän kanssa pohditaan perheelle elinkeinoa niin etteivät he olisi kovin pitkään riippuvaisia avustuksista. Näin on moni perhe ponnistanut jaloilleen monin tavoin epätoivoisesta tilanteesta.
Fidan työntekijä Anu lähti viemään minua heti aamusta lastenkodille. Emme tienneet tarkkaa osoitetta emmekä saaneet puhelinyhteyttä neuvoa kysyäksemme. Anu kuitenkin tiesi millä suunnalla paikka sijaitsi ja arveli sen löytyvän kyselemällä. Aika monta kertaa saimme kysyä, sillä Etiopialainen mielellään neuvoo vaikkei tietäisi oikeaa vastausta. Niinpä meitä viittilöitiin milloin minnekin päin ; ) Lopulta nuori poika, ehkä 10-vuotias, hyppäsi kyytiimme ja neuvoi meidät perille.Minut ohjattiin lasten huoneeseen ja kerrottiin että johtaja ei ole paikalla mutta hän tulee myöhemmin. Vajaan tunnin kuluttua hän saapuikin. Tuonnempana minulle selvisi että hän oli odottanut minua saapuvaksi vasta seuraavana päivänä koska oli tulkinnut kalenteria väärin. Varminta olisi siis sopia tapaamiset etiopialaisen kalenterin mukaan...Nopeasti minulle valkeni ettei johtaja ennakkotiedoistani huolimatta ymmärtänyt, saati sitten puhunut, kovin hyvin englantia ja lastenhoitajat vielä vähemmän. Katsoin viisaammaksi palata majapaikkaani ja tulla takaisin tulkin kanssa. Yksi hoitajista lähti mukaani oppaaksi. Kävelimme pääkadun varteen josta nousimme reittitaksiin. Viimeisen reittiosuuden kuljimme hevoskyydillä sillä taksit kulkevat vain pääkatuja.
Söin lounasta suomalaisten lähettien kanssa. Perunamuusi ja jauhelihapihvit maistuivat taivaalliselle vaikka pidän myös kovasti etiopialaisesta ruuasta. Syötyämme sain "lainaksi" heidän työharjoittelijaansa tulkiksi ja lähdimme lastenkodille. Tällä välin myös johtaja oli hommannut paikalle tulkin joten nyt niitä oli ihan kaksi kappalein : ) Meille tarjottiin ruokaa jota kohteliaasti söimme vaikka vatsat olivat aivan täynnä. Myös kahvit keitettiin ja sen lomassa keskusteltiin mm. suomalaisesta adoptioprosessista, Suomesta ja talvesta sekä Suomen ja Etiopian välisistä kulttuurieroista. Vaippaopastus hoitui aika pikaisesti johtuen lastenkodin erilaisesta toimintakulttuurista. Lastenkodin tulkki saatteli meidät reittitaksilla lastenkodille illan jo alkaessa saapua. Meidän tuli olla perillä ennen pimeän tuloa turvallisuussyistä. Aurinko laskee illalla kuuden maissa, joten iltakyläily tarkoittaa automaattisesti yökylääkin. Ilmankos se on Etiopiassa niin suosittua, muutenhan ei ennättäisi koskaan tavata ystäviä.
Tekstit
