Kestovaippoja Etiopialaiseen lastenkotiin

Vaippaprojektin ensimmäinen vaihe päätöksessä

2009-08-04T13:21:00.000-07:00

Teimme vierailun kahteen projektikohteeseen jotka molemmat sijaitsevat Addis Abebassa. Interpedian Foster Homessa ja Adera Children's Homessa molemmissa oltiin kovin tyytyväisiä vaippojen laatuun, kestävyyteen ja istuvuuteen. Tarkastin vaippojen kunnon ja se oli todellakin pysynyt hyvänä, muutamia nepparien irtoamisia lukuun ottamatta. Molemmissa paikoissa vastaanotto oli lämmin ja herkkä, jäähyväiset kirvoittivat kyyneleet ihmisten silmiin.

Interpedian Foster Home toivoi saavansa lisää vaippoja, erityisesti isompaa kokoa. Jätin kokeeksi 5 kpl Fuzzi Bunz vaippaa kokoa L. Aderan lastenkoti toivoi saavansa samaa pientä kokoa vaippoja lisää. Myös sängynsuojat oli koettu hyväksi vaikka niitä aluksi vieroksuttiin.

Muutos vaippakulttuurissa näkyi selvästi. Lasten sängyt olivat kuivat. Hoitajat kertoivat vaippaihottumien vähentyneen huomattavasti, jonka minäkin laitoin merkille. He iloitsivat myös siitä miten paljon hyvät vaipat säästävät aikaa muihin hoitotoimiin.

Jossain vaiheessa olisi järkevää järjestää vaippojen ompelu Etiopiassa. Se on kuitenkin omanlainen projekti, siihen saakka täytyy tyytyä toimittamaan valmiita vaippoja Suomesta. Tätä tarkoitusta varten otan vastaan lahjoituksina uutta PUL kangasta, PUL-sängynsuojia ja PUL-kuorivaippoja. Kohteena ovat edelleen lastenkodit sekä myös perheet joissa on vammainen lapsi. Vein perheille Fidan Debre Zeyitin yksikön kautta kokeiluun S, M, ja L kokoisia Fuzzi Bunz vaippoja 25 kpl.

Upea matka jälleen!

2009-08-04T13:04:00.001-07:00

Reilu viikko on vierähtänyt Suomessa mutta mieli seilaa vielä jossakin Bolen ja Helsinki-Vantaan välillä. Uskomattoman upeat 5 viikkoa Etiopiassa on takanapäin ja uudet matkasuunnitelmat tietysti viriämässä. Päällimmäisenä tuntona Suomeen palatessa on se että Suomessa ihmiset ovat kiireisiä, kireitä ja uupuneita. Näin myös me ennen matkaa - toivotaan että sama oravanpyörä ei imaise meitä takaisin nyt kun on käyty akut lataamassa kaukomailla.

Etiopiasta adoptoitu 5-vuotias poikamme nautti paluusta syntymämaahansa aivan suunnattomasti. Hän toteutti kolme haavettaan: Kävi tapaamassa lastenkodissa hoitaja Etagenia, söi joka päivä Inzeraa ja Wottia sekä tanssi Guraginjaa ja Oromoa paikallisten kanssa. Lisäksi haaveena oli ratsastaa hevosella, mutta siihen ei tarjoutunut tilaisuutta. Tosin ajelimme hevostaksilla joten jospa se jotakin hyvitti ;) Paikallinen ruoka maistui niin hyvin että 2.5 kg kertyi 5 viikon aikana extraa. Suomeen palattuamme annokset pienenivät olemattomiksi mutta jospa se suomalainenkin sapuska rupeisi kohta maistumaan. Jalkapallon pelaamiseen oli matkalla loistavat mahdollisuudet. Kun vain meni ulos pallon kanssa, oli kohta seurana kaiken ikäisiä pelaajia. Jopa hotellin siivooja tädit jaksoivat helteessä pelata pitkän tovin. Taidot kehittyivätkin vinhaa vauhtia ja jalkkisjoukkueeseen pitänee ilmoittautua piakkoin. Amharan ja englannin sanavarasto karttui mukavasti, samoin paikallisen kulttuurin eleet kuten kohteliaat asennot tervehtiessä tai kiittäessä.

Lähdön kynnyksellä

2009-06-20T12:48:00.001-07:00

6 matkalaukkua ja 4 käsimatka kapsäkkiä on valmiina lähtemään kohti Etiopiaa. Vastuksia on matkavalmisteluissa ollut jälleen ihan riittävästi, joten uskallan huokaista vasta kun olen perillä! Olen todella iloinen kertyneistä lahjoitustavaroista. Kantoliina, 30 Fuzzivaippaa, keskostenvaatteita ja vauvojen vaatteita löytävät pian etiopialaiset käyttäjät.

Meille on varattuna Addis Abebasta Mekanissa Yesus kirkon alueelta Suomen lähetysseuran vierastalosta huoneisto. 3 mh + oh + keittiö kaasuliedellä ja uunilla + kylppäri. Nyt poistumme netin äärestä matkan ajaksi. Pitäkäähän peukkuja että kaikki sujuu hyvin :)

Kohti Etiopiaa jälleen!

2009-03-22T13:35:00.000-07:00

Pitkän hiljaiselon jälkeen voin ilokseni ilmoittaa että lähden mieheni ja nuorimman lapseni kanssa Etiopiaan 21.6-26.7. 2009. Viisi viikkoa vierähtää Etiopialaista elämää ja luontoa valokuvaten opinnäytetyötäni varten. Vaippaprojektin tiimoilta on tarkoitus tehdä vierailut projektikohteisiin. Interpedian paikallisen työntekijän Helenin mukaan vaipat ovat ahkerassa käytössä ja ovat myös pysyneet moitteettomassa kunnossa.

Valitettavasti rahkeet eivät tällä erää riitä mittavampien ompelutalkoiden koordinointiin, mutta jos jollakulla on halua auttaa, niin voin ottaa vietäväksi Etiopialaisiin lastenkoteihin tai yksityisiin perheisiin uusia kestovaippoja. PUL kuoret, mielellään jotain muuta kuin fleecevuorisia olisivat tervetulleita. Myös TSI kuoret käyvät, kunhan ovat siistit, käyttämättömät ja toimivat. Myös pari rengasliinaa tai trikooliinaa olisivat lastenkoteihin hyvä tuliainen ja nämä voisivat olla käytettyjäkin kunhan olisivat siistejä ja hyväkuntoisia. Muita tarvikkeita kuten villakuoria, imuja tai lastenvaatteita en valitettavasti voi ottaa vietäväksi.

Torstai 3.10 Kotimaani ompi Suomi

2009-01-10T12:38:00.000-08:00

Ruska oli ilmasta käsin kaunista katsottavaa. Odotin jo innolla koska pääsen näkemään perheeni. Vielä suukot ja heipat muutamalle kanssamatkustajalle ja sitten...Lentokentällä iski kulttuurishokki! Matkalaukkuhihnan jälkeen kukaan ei enää auttanut n. 50 kg matkatavaroideni kanssa. Kukaan ei enää hakenut katsekontaktia eikä hymyillyt minulle, saati että olisi tervehtinyt tai vaihtanut pari sanaa kanssani. Ympärilläni oli yhtäkkiä kovin suuri vapaa vyöhyke. Ymmärsin nyt mitä moni afrikkalainen maahanmuuttaja oli yrittänyt minulle kertoa maahan saapumispäivän totaalisesta yksinäisyyden tunteesta.

Lisäksi matkalaukkuni haisi kymmenien metrien päähän härskille voille joka oli valunut laukkuun. Raahauduin tavaroineni taksiin. Tikkurilan asemalla jäin 50 metrin päähän lipun myynnistä laukkupinoni kanssa. Suomalaisella sisulla raahasin ne mukanani kuulemaan että juna on loppuunmyyty. Päätin mennä sillä ilman paikkalippua. Raiteelle pääsy oli oma taiteenlajinsa, sillä ensin piti mennä portaat alas että pääsi hissillä raiteille. Sitkeiden yritysten jälkeen löysin kantajia laukuilleni. Junaan sain kuitenkin nostella ne yksin ihmisten rynniessä ohitse.

Kotiin oli ihana palata, olihan siellä perhe odottamassa. Useampi viikko meni matkarasituksesta toipuessa ja muistoja makustellessa. Alkoi tiivis yhteydenpito Etiopiaan sähköpostin välityksellä ja perhekin innostui ajatuksesta että lähdettäisiin jo tulevana kesänä yhdessä uudelle matkalle. Erityisen innokkaasti matkaa odottaa Etiopiassa syntynyt kuopuksemme. Hän aikoo syödä siellä joka päivä inzeraa ja wottia ja tanssia guraginjaa toisten poikien kanssa :)

Torstai 2.10 Hyvästit

2009-01-10T07:26:00.000-08:00

Viimeinen aamu Debre Zeitissä ja itse asiassa koko Etiopiassa...kymmeltä pihaan kaarsi pikkubussillinen ystäviäni jotka olivat tulleet minua saattamaan viimeisen päivän ajaksi. Olin hämmästynyt miten monta ihmistä oli jättänyt työpäivän väliin vuokseni, luulin että vain ne ketkä ovat vapaalla voisivat tulla saatille. Olin tilannut heille suomalaisen lähtölounaan, uunikanaa ja riisiä, salaattia, sämpylöitä ja voita sekä vispipuuroa maidon kera. Haarukka ja veitsi eivät oikein meinanneet pysyä heidän kädessä kun olivat tottuneet käsin syömään. Ruoka hävisi lautaselta samaa tahtia kuin keskivertosuomalaisella kiinalaisia puikkoja käyttäen ; ) Vispipuuro oli useimpien mielestä kammottavaa liisteriä, mutta yksi mies nimeltä Tilahun tykkäsi siitä kovin ja söi toistenkin edestä. Puolukoita ei Etiopiassa ole saatavilla, mutta viereisellä pellolla kasvatetusta Hibiskus kukan kuivatuista terälehdistä saa todella hyvää vispipuuroa jota ei juuri aidosta erota.

Tie Addikseen oli tavallistakin ruuhkaisempi ja totesin jo alkumetreillä että viimeisen päivän aikatauluun ei mahdu kuin murto-osa suunnitellusta. Perhevierailu Akakissa kutistui alle puoleen tuntiin. Sain kuljetettavaksi etiopialaista maustevoita, giveä. Sen haju on tosi voimakas ja vähän härski. Suomessa asuvat etiopialaiset arvostavat tätä tuliaista joka tekee monesta ruuasta aidon makuisen. Toki sitä valmistuu suomalaisissakin keittiöissä, mutta makua ei saa samanlaiseksi.

Addiksessa kävin vielä Interpedian toimistolla tapaamassa johtaja Ato Tedlaa. Olin ruuhkasta johtuen kaksi tuntia myöhässä aikataulusta joten tapaamisemme oli lyhyt. Kävimme läpi kulunutta kahta viikkoa. Helenille oli vaikea jättää hyvästit sillä viihdyimme toistemme seurassa todella hyvin ja olimme viettäneet paljon aikaa yhdessä asioita jakaen. Itkuhan siinä pääsi molemmilta. Alakulo tarttui koko seurueeseen mutta yritimme pitää tunnelmaa yllä musiikin avulla. Minusta pidettiin hyvää huolta viimeiseen asti. Illan kuluessa seurueemme vain kasvoi. Ystävät istuivat vuoronperään vieressäni ja pitivät kiinni kädestäni. Suunnistimme Shiromedalle, kulttuurivaatteita myyvälle markkinakadulle josta ostin itselleni kahdet upeat kulttuurivaatteet. Tapasimme vielä pikaisesti yhden ystävän jonka luona olimme lounastaneet edellisenä sunnuntaina. Sain häneltä pussillisen dabo koloja, etiopialaisia naposteltavia. Lupasin toimittaa niistä puolet hänen Suomessa asuvalle pojalleen.

Niin oli yhtäkkiä päivä ohitse. Etsiskelimme ravintolaa tovin ja päädyimme varsin upeaan paikkaan jossa oli tasokkaat tanssi- ja draamaesitykset. Sisustus oli perinteinen, kuvassa näkyy kaksi punottua inzerapöytää jonka pohjalla on peltitarjotin. Inzera lettu oli koko tarjottimen kokoinen. Sen päälle tuotiin paistettua lihaa ja maissintähkiä, izerarullia yms. Minulle ja parille läheisimmiksi käyneistä ystävistäni ruoka ei oikein maistunut kyyneleitä nieleskellessä. Kaikki halusivat syöttää minua, laitoin itse ehkä vain kaksi suupalaa suuhuni. Montakohan "this is the last one for you Eva" palasta söinkään... Syötin myös itse jokaista vuorollaan. Enpä olisi ensimäisinä päivinä uskonut sen käyvän niin luontevasti. Harjoitus tekee mestarin...

Olimme kentällä vasta kymmenen aikoihin illalla. Lentokentän seutu ei ole yöllä niitä turvallisimpia, joten menimme ripeästi sisään. Jouduimme menemään eri ovista ja lisäksi sisään pääsivät vain ne kenellä oli henkilöpaperit mukana. Lähtöselvityksen jälkeen pääsin vielä hyvästelemään ystäväni. Kymmeniä suukkoja poskille, olkapäille ja kaulaan...Kauniita sanoja ja lupauksia kirjeistä ja jälleen näkemisestä. Kyyneleitä niin paljon että paidan rinnukset olivat märkänä...Olin kokenut heidän kanssaan niin paljon vaikka ajallisesti olimme olleet yhdessä vain hetken. Matka oli ollut kaikin tavoin onnistunut ja odotukset olivat ylittyneet monin kertaisesti. Mieli oli kiitollinen.

Lentokone oli täynnä Etiopian somaleja jotka ovat muslimeja ja olivat olleet ramadanin loppua juhlistamassa. Suurin osa heistä asui Yhdysvalloissa, mutta osa Suomessa. Jotkut olivat jopa asuneet kotikaupungissani Kajaanissa. Mukavaa juttuseuraa oli tarjolla joka puolella. Kahden viikon ajalta kertynyt univelka pakotti silmät kiinni lähes koko lennon ajaksi. Vaivoin pysyin hereillä tarjoilujen ajan. Turkish Airlinen palvelu ja tarjottavat olivat ensiluokkaisia ja tällä kertaa konekin oli uusi ja hieno.

Keskiviikko 1.10 Toisella käynnillä Debren Aderassa

2009-01-10T06:39:00.001-08:00

Valvotun yön ja 2½ tunnin automatkan jälkeen söin vähän aamupalaa ja nukuin. Tutustuin Fida Internationalin toimintaan ja ruokailin lähetystyöntekijöiden kanssa. Olin mukana heidän työharjoittelijan pitämällä vammaisten lasten kuntoutusvastaanotolla. Ohjasimme yhdessä lasten äitejä passiivisen liikehoidon toteuttamisessa, sillä molemmilla lapsista oli toispuolihalvaus. Äidit olivat onnellisia kaikesta saamastaan tuesta, sillä lapsilla ei ollut aiemmin ollut minkäänlaista kuntoutusta. Vammaisten asema onkin Etiopiassa heikko kuntoutus ja erityisopetusjärjestelyjen puuttuessa.

Neljän jälkeen Aderan lastenkodin tulkki tuli hakemaan minua hevostaksilla toiselle käynnilleni jossa tapasin iltahoitajat. Hän oli vähän myöhässä joten käynnistä tuli todella pikainen jotta ennättäisimme ennen pimeää takaisin. Aurinko alkoi kuitenkin jo painua vuorten taa ennen kuin hevostaksi pääsi perille. Pimenevässä illassa olo tuntui suojattomalta. Yksi uhkaavan tuntuinen tilanne oli vain vähän ennen Fidan portteja kun kolmen nuoren miehen joukko lähestyi ilkeän näköisenä hevospeliämme. Miehet kuitenkin muuttivat suuntaa ja ajurikin huokaisi helpotuksesta.

Tiistai 30.9 Nazretissa ja Sebetassa

2009-01-08T07:15:00.000-08:00

Edellisellä viikolla minulle kerrottiin että muslimit juhlivat joko maanantaina, tiistaina tai keskiviikkona Ramadan paastokuukauden loppumista. Noin puolet Etiopian väestöstä on muslimeja, joten päivä on kansallinen vapaapäivä kaikilla ja kaikki toimistot ja kaupat kiinni. Maanantai iltana klo 21 vartijat tulivat kertomaan, että vapaapäiväksi on varmistunut tiistai. Niinpä tein yön aikana pikaiset vapaapäivän suunnitelmat. Lähdin uuden ystäväni Biruck'n kanssa aamulla naapurikaupunkiin Nazretiin hänen appivanhempiensa luona kyläilemään. Matka taittui reittitaksilla savannin halki kulkevaa maantietä n. kahdessa tunnissa. Tie oli hyvässä kunnossa eikä ruuhkaa ollut - mitä nyt karjaa ja ihmisiä oli välillä tien tukkona. Näkymät olivat kuin luontodokkarista, vain norsut ja leijonat puuttuivat ; ) Maisema oli tasaista ruohokenttää, piikkipensaita ja akaasiapuita siellä täällä. Vuoret kohosivat kauempana. Ohitimme muutaman kylän ja siellä täällä näin ensimmäistä kertaa myös perinteisiä savimajoja. Matka oli aika hiostava sillä olimme menossa kohti kuumempaa seutua.

Perillä Nazretissa oli n 40 astetta lämmintä joten autosta nouseminen ei tuonut helpotusta kuumuuteen! Aurinkoisena päivänä ei tullut sateenvarjokaan mukaan, jota etiopialaiset yleisesti käyttävät auringon paahteelta suojautumiseen. Onneksi matka Teshomen talolle oli lyhyt ja talo ihanan viileä. Talon ulkopuolella kadulla oli aaseja ja komeasarvisia afrikan lehmiä myytävänä. Levähdimme virvokkeiden kera ja sitten lähdimme läheisen hotellin ravintolaan syömään. Täytyy sanoa että Doro Wot eli kanakastike oli parasta mitä olen koskaan saanut! Onneksi etiopiassa on kohteliasta syödä paljon ja vähän vielä sen päälle, ettei tarvinnut hävetä ahneuttaan ;)

Halusin päästä Addikseen ennen pimeän tuloa, joten syönnin jälkeen lähdimme matkaan. Ajoimme taksien lähtöpaikalle mopoauto taksilla. Kyyti oli sen verran hurjaa että päätin tyytyä jatkossa hevospeliin. Se oli kuitenkin vain esimakua tulevalle taksimatkalle Addikseen. Kuskilla oli jo lähtövaiheessa jotain ongelmia poliisin kanssa, josta hän selvisi ilmeisesti rahalla. Kuski oli vähän pilvessä olevan näköinen, liekö painanut pitkää päivää khat huumetta pureskelemalla. Kaasujalka oli raskas ja riskillä mentiin ohi kaikesta mitä eteen tuli, oli tiellä tilaa tai ei! Biruck kysyi monta kertaa voinko hyvin ja vihdoin sanoin etten todellakaan voi koska kuski vaarantaa koko autolastillisen hengen kaahailullaan. Biruck käänsi puheeni amharaksi ja kuski löysäsi hieman. Silti olimme kaksi kertaa aivan sekunnin, parin päässä kuolemasta. Silloin alkoivat muutkin kyytiläiset hermostua. Kuski pyysi minulta anteeksi virhearvioitaan ja ajoi viimeisen tunnin ajan rauhallisesti.

Addikseen päästyämme olin aivan poikki jännittämisestä. Matkani jatkui tutulla rauhallisella taksilla toisen ystäväporukan kanssa jälleen Sebetaan. Perille päästyämme peseydyin ja sitten lähdimme isolla joukolla läheiseen baariin limpparille. Koska oli viimeinen iltani Sebetassa, minulle annettiin oikeus päättää illan kulusta ja kaikesta mitä tehdään. Tilasin kaikille ruokaa ja lasilliset paikallista punaviiniä joka on muuten todella erikoisen makuista.

Illasta tuli todella hauska. Kiusoittelimme toisiamme, vertailimme kulttuureja ja nauroimme niin että vedet tulvivat silmistä. Kaksi seurueemme miehistä olivat varsinaisia laulumestareita joten he saivat laulaa minulle läksiäislauluja. Tuttuihin sävelmiin he kehittivät vähän omat sanoitukset mikä sai porukan ihan villiksi ; ) Ja kaikki olivat tietysti mukana taputtamalla ja laulamalla joitain osioita mukana. Pelasimme myös eräänlaista totuuspeliä, jossa kukin sai kaksi kysymystä johon oli vastattava rehellisesti. Kaikki vannoivat kämmeneeni ristinmerkin sormella piirtäen puhuvansa totta. Sinä iltana puhuttiin asioista joista olitiin tätä ennen vaiettu kuten rakkausasioista jotka ovat Etiopiassa salaisia. Keskustelusta tulikin pitkä ja olimme kotona vasta yöllä. Vakavat keskustelunaiheet ja lähestyvä Suomeen lähtöni viritti tunnelman vähän surumieliseksi. Loppuyö kului elämän nurjia puolia ruopatessa ja maailmaa parantaessa. Nukuimme vain pari tuntia kun aamu alkoi valjeta ja oli aika lähteä kohti Addista. Haikein mielin hyvästelin Sebetan vuoret.

Maanantai 29.9 Adera Children's Home, Debre Zeit

2009-01-08T05:11:00.000-08:00

Majapaikkani Debressä oli suomalaisen lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestön Fidan vierastalossa joka tunnetaan kaupungissa nimellä Betelehem (nimi äänne asussaan). Paikalla sijaitsi aiemmin saman niminen lastenkoti. Sen entiset tilat palvelevat nyt toimistorakennuksina, vierastalona sekä työkeskuksena. Majapaikkana Fidan Betelehem on ruuhkaisen Addiksen jälkeen kuin paratiisi! Aidatulla ja vartioidulla alueella on hyvin hoidettu puutarha sekä erinomainen ruoka jonka raaka-aineet ovat enimmäkseen omaa tuotantoa. Fida on siirtynyt lastenkotitoiminnasta koko perheen kokonaisvaltaiseen sosiaaliseen tukemiseen. Heidän antaman avun ansiosta lapset voivat kasvaa ja käydä koulua omissa perheissään. Köyhät perheet saavat pientä taloudellista avustusta sekä ohjausta terveyteen liittyvissä asioissa. Tarpeen mukaan myös kotia voidaan saneerata. Tuki on vastikkeellista siten että jonkun perheen jäsenistä tulee antaa työpanos Fidalle esim. puutarhan hoidossa tai vaikkapa mausteiden tekemisessä 4 tuntia viikossa. Työllä on avustettaville perheille myös suuri sosiaalinen ja kuntouttava merkitys. Yhdessä työntekijän kanssa pohditaan perheelle elinkeinoa niin etteivät he olisi kovin pitkään riippuvaisia avustuksista. Näin on moni perhe ponnistanut jaloilleen monin tavoin epätoivoisesta tilanteesta.

Fidan työntekijä Anu lähti viemään minua heti aamusta lastenkodille. Emme tienneet tarkkaa osoitetta emmekä saaneet puhelinyhteyttä neuvoa kysyäksemme. Anu kuitenkin tiesi millä suunnalla paikka sijaitsi ja arveli sen löytyvän kyselemällä. Aika monta kertaa saimme kysyä, sillä Etiopialainen mielellään neuvoo vaikkei tietäisi oikeaa vastausta. Niinpä meitä viittilöitiin milloin minnekin päin ; ) Lopulta nuori poika, ehkä 10-vuotias, hyppäsi kyytiimme ja neuvoi meidät perille.Minut ohjattiin lasten huoneeseen ja kerrottiin että johtaja ei ole paikalla mutta hän tulee myöhemmin. Vajaan tunnin kuluttua hän saapuikin. Tuonnempana minulle selvisi että hän oli odottanut minua saapuvaksi vasta seuraavana päivänä koska oli tulkinnut kalenteria väärin. Varminta olisi siis sopia tapaamiset etiopialaisen kalenterin mukaan...Nopeasti minulle valkeni ettei johtaja ennakkotiedoistani huolimatta ymmärtänyt, saati sitten puhunut, kovin hyvin englantia ja lastenhoitajat vielä vähemmän. Katsoin viisaammaksi palata majapaikkaani ja tulla takaisin tulkin kanssa. Yksi hoitajista lähti mukaani oppaaksi. Kävelimme pääkadun varteen josta nousimme reittitaksiin. Viimeisen reittiosuuden kuljimme hevoskyydillä sillä taksit kulkevat vain pääkatuja.

Söin lounasta suomalaisten lähettien kanssa. Perunamuusi ja jauhelihapihvit maistuivat taivaalliselle vaikka pidän myös kovasti etiopialaisesta ruuasta. Syötyämme sain "lainaksi" heidän työharjoittelijaansa tulkiksi ja lähdimme lastenkodille. Tällä välin myös johtaja oli hommannut paikalle tulkin joten nyt niitä oli ihan kaksi kappalein : ) Meille tarjottiin ruokaa jota kohteliaasti söimme vaikka vatsat olivat aivan täynnä. Myös kahvit keitettiin ja sen lomassa keskusteltiin mm. suomalaisesta adoptioprosessista, Suomesta ja talvesta sekä Suomen ja Etiopian välisistä kulttuurieroista. Vaippaopastus hoitui aika pikaisesti johtuen lastenkodin erilaisesta toimintakulttuurista. Lastenkodin tulkki saatteli meidät reittitaksilla lastenkodille illan jo alkaessa saapua. Meidän tuli olla perillä ennen pimeän tuloa turvallisuussyistä. Aurinko laskee illalla kuuden maissa, joten iltakyläily tarkoittaa automaattisesti yökylääkin. Ilmankos se on Etiopiassa niin suosittua, muutenhan ei ennättäisi koskaan tavata ystäviä.

Pe 26.9 - Su 28.9 Meskel juhlaa kirkossa ja kokolla tanssien

2009-01-04T13:18:00.000-08:00

Viikonloppu meni kuin siivillä kauniissa Sebetassa etiopialaisten ystävieni kotona. Perjantai oli Meskelin aatto ja kävimme kirkossa joka kesti useita tunteja. Tylsäksi ei kuitenkaan aika käynyt. Kirkon pihamaalle valui valkoisiin pukeutuneita ihmisiä yhä enenmmän illan pimetessä. Papit pitivät seremoniaansa johon liittyi nuorten kuoro ja valtavan suuret kirkkorummut. Kansa taputti, tanssi ja lauloi ja tunnelma oli mahtava. Loppupuolella sytytettiin kokko johon itse kukin oli saanut tuoda oman risukimppunsa - zippon. Kokko kaatui kesken kaiken, onneksi ennen sytyttämistään. Kirkon jälkeen söimme ihanaa ruokaa ja poltimme omaa kokkoa talon edustalla. Nuoret miehet lauloivat ja tanssivat kokon ympärillä ja vanhempi väki myhäili sivummalla. Etiopian lippu heilui milloin kenenkin tanssijan hartioilla. Tanssi jatkui sisällä talossa myöhään yöhön. Etiopian lippu kiersi edelleen vuoroin tanssijoiden joukossa ja sohvalla istujien polvilla. Tämä lippu oli nähnyt muutamat muutkin juhlat päätellen pienistä kipinän polttamista rei'istä ja tahroista. Pikkutunneilla lippu lahjoitettiin liikuttavin saatesanoin minulle Suomeen vietäväksi.

Lauantai aamuna lähdin ystävieni kanssa torille. Kerroin että haluan ostaa Addiksessa olevalle ystävälleni lampaan ja tarvitsisin apua jotta osaan ostaa parhaan mahdollisen. Oikeasti olin ostamassa sitä heille mutta eihän lahjaa voi etukäteen paljastaa ; ) Yritimme saada taksia torille mutta Meskel juhlasta johtuen se oli mahdotonta. Päätimme kävellä koska sinne ei ollut pitkä matka. Tosin aloin jo puolen tunnin kävelyn jälkeen miettiä että mitenkähän pitkä se "ihan tässä lähellä " tällä kertaa onkaan...Sattui onneksemme, että törmäsimme yhteen perheen pojista joka työskentelee taksikuskina. Hän lähti meitä torille viemään. Samassa meille selvisi että tori oli vaihtanut paikkaa eikä olisi ollut siellä päinkään minne olimme olleet matkalla. Paahtavan auringon vuoksi olin erittäin onnellinen saamastamme taksikyydistä. Sopiva lammas löytyi nopeasti ja maksoi vain 20 euroa. Jalat sidottiin yhteen ja lammas heivattiin taksin kyytiin. Matkalta noukittiin mukaan lisää kyytiläisiä lampaineen. Eläimellistä menoa taksin takapenkillä :) Kun pääsimme perille ilmoitin että en osaa oikein hoitaa lampaita joten he saavat pitää sen. Enpä olisi arvannut miten suuri ilo lampaasta oli. Se oli arvaamattoman arvostettu lahja ja erityisesti ihmeteltiin kuinka ulkomaalainen voi osata sellaisen lahjan antaa. No, enpä olisi itse osannutkaan, mutta tiedustelin sopivia etiopialaisia lahjoja Heleniltä ; )

Lammas jäi laiduntamaan pihalle ja mekin söimme vähän. Sitten lähdimme käymään Metassa - kansallispuistossa. Sinne lähdettiinkin isommalla joukolla ja joukko vain kasvoi kun poimimme matkan varrelta tuttuja kyytiin. Paikka oli uskomattoman kaunis vesiputouksineen ja kaikkialla kukkivine Meskel-kukka niittyineen. Paluumatkalla poikkesimme vielä limpparilla kauniissa puutarhassa.

Kotiin päästyämme alkoivat juhlavalmistelut. Ostamani lammas teurastettiin ja valmistettiin ruuaksi yhdessä vieraiden kanssa. Puutarhaan viriteltiin valot ja stereot ja huonekalut kannettiin ulos. Niin oli puutarhapartyt valmiina. Naapurista ja vähän kauempaakin oli tultu juhlimaan. Ruuan jälkeen pidettiin lyhyitä juhlapuheita ja syötiin kakkua ja tietysti kahvia. Myös nämä juhlat päättyivät tanssiin pikkutunneilla. Olin tosi väsynyt ja kuumissani. Päätin nukkua sohvalla sillä sängyssä oli useampi nukkuja ja niin ollen turhan kuuma. Sohvalla nukuttikin sikeästi, joskin siihen oli vaikea päästä sillä vieraan ei olisi sallittu nukkua siinä vaan sängyssä.

Sunnuntaina matkasimme Debre Zeitiin isolla saattajajoukolla. Minulle alkoi valjeta että Etiopiassa ei todellakaan kukaan ole yksin. Eipä minullakaan ollut mitään sitä vastaan. Olo oli isossa joukossa turvallinen ja hauskanpitoa riitti. Tällä erää olimme liikenteessä tilataksilla joka oli hienoin siihen saakka näkemistäni tällä matkalla. Poikkesimme Addiksessa vierailulla eräässä perheessä ja söin jälleen kerran tavattoman ihanaa Doro Wottia! Debressä kävimme kahvilassa ja tilasimme leivoksia kaikkia laatuja joita sitten syötimme toisillemme niin että kaikki saivat maistaa kaikkea. Hyvää oli!

Torstai 25.9 Letitystä ja kaatosadetta

2009-01-04T11:27:00.000-08:00

Torstai päivä oli jälleen sateinen. Sateesta johtuen Helen oli myöhässä. Kun Etiopiassa sataa se voi todellakin lamauttaa kaiken toiminnan jota on Suomesta käsin vaikea ymmärtää. En ole koskaan kokenut vastaavaa. Aamupäivästä sade oli kuitenkin vielä kohtuullista ja pääsimme etenemään vaivattomasti.

Ensimmäiseksi suunnistimme kampaajalle sillä halusin lettikampauksen. Oma jääräpäinen suora tukkani osoittautui hiukan hankalaksi sähkö- ja vesikatkojen sattuessa joten ajattelin ottaa kuituletit. Etiopiassa ei ole lainkaan sopivaa näyttäytyä tukka miten sattuu joten letit olivat varma valinta... Olimme menossa Interpedian toimiston lähellä sijaitsevaan kampaamoon, mutta Helen ei sitten halunnutkaan viedä minua sinne. Hän oli sitä mieltä että paikka oli kallis ja samalla hinnalla teettäisi todella erinomaisen kampauksen toisessa paikassa aivan lähellä. Hmm...sana lähellä ei taida tarkoittaa Etiopiassa ihan samaa kuin meillä Suomessa. Matka kesti ehkä 45 minuuttia minibussilla eli reittitaksilla!

Kun vihdoin saavuimme kaiken jahkaamisen jälkeen perille, oli päivä jo pitkällä. Niinpä asiakkaita oli jonoksi asti. Kampaamossa oli iso huone jossa leikattiin ja suoristettiin hiuksia. Kuumat suoristusraudat sihisivät ja kiharat muuttuivat tikkusuoriksi. Toisessa huoneessa oli valtavia vesisaaveja. Syykin selvisi nopeasti, hiusten pesu suoritettiin siellä kannun avulla. Kolmannessa huoneessa tehtiin lettikampauksia. Minun luvattiin pääsevän käsittelyyn puolen tunnin kuluessa, mutta aikaa kului kuitenkin pari tuntia. Sen jälkeen kesti vielä puoli tuntia että olimme lähinnä elekielen avulla päässeet ymmärrykseen siitä millaisen kampauksen haluan. Helen oli kyllä ennen lähtöään selvittänyt mitä haluan mutta kukaan ei tuntunut tietävän asiasta mitään. Olin tietysti ainoa vaaleaihoinen koko kampaamossa ja jokaista liikettäni seurasi kymmenet silmäparit. Ensimmäistä kertaa tunsin oloni todella epämukavaksi. Tältä siis tuntuu afrikkalaisesta Suomessa...eipä ole kovin nasta tunne.

Henkilökuntaa kampaamossa oli runsaasti. Oli kampaajia ja heidän apulaisia, apulaisen apulaisia, työnjohtaja sekä laskuttaja joka kiersi merkkaamassa käytettyjen tarvikkeiden - kuten kuitujen määrän pieneen lippuseen. Ympärilläni hääri jopa neljä ihmistä ja lisäksi työnjohtaja oli parkkeerannut taakseni istumaan varmistaakseen että ulkomaalainen asiakas saa hyvää palvelua. Kokemuksen perusteella en ole ollenkaan varma onko kuninkaallisten elämä kovinkaan mukavaa kun on koko ajan kaarti ympärillä...2½ tuntia siinä vierähti. Onnekseni viereisessä tuolissa oli Amerikasta kotimaahan lomalle pistäytynyt etiopialainen joka puhui hyvää englantia. Hän tulkkasi toiveeni kampaajalle ja piti muutenkin seuraa. Lopputulos oli hieno ja hinta sisältäen työn, kuidut ja helmet vain n 8 euroa!!!!

Helen tuli minua hakemaan ja lähdimme paluumatkalle. Pysähdyimme kahvilassa leivokselle ja teelle. Teekupissa oli ihan liioittelematta puolet sokeria joten se jäi juomatta. Yhtäkkiä alkoi kaatosade ja tupa oli nopeasti ääriään myöten täynnä sadetta piteleviä ihmisiä. Kun sade ei näyttänyt taukoavan, lähdimme harppomaan sateessa reittitaksin pysäkille sillä meidän oli määrä mennä vielä illaksi Adera Children's Homeen. Matka kesti tällä kertaa 1½ tuntia sateesta johtuen. Parin sadan metrin kävelymatka pysäkiltä hotellille kasteli meidät sateenvarjoista huolimatta läpimäriksi. Kahlasimme puoleen sääreen saakka tulvavedessä jonka seassa lillui kaikkea mahdollista mitä en halunnut edes ajatella. Onneksi hotellilla tuli vettä ja vieläpä lämmintä sellaista! Kävimme suihkussa ja etsin Helenille jotain kuivaa ja lämmintä. Hän lainasi mieluusti Crocksejani joita olin onneksi ottanut useammat mukaan.

Sitten lähdimme Aderaan, reippaasti myöhässä aikataulusta ainakin kaksi tuntia. Asia ei tuntunut häiritsevän Heleniä joten minäkin ajattelin että maassa maan tavalla enkä stressannut sen enempi. Otimme pikkutaksin jonka kuskina oli vanha mies. Kun hän kuuli millä asialla olemme, hän lupasi jäädä maksutta odottamaan meitä vaikka sanoimme että meillä voi mennä pitkään. Ilta oli mukava. Meille oli järjestetty kahviseremonia lasten kanssa. Johtaja Zenebe kertoi että kahviseremonia on yleinen etiopialaisessa kodissa, mutta lastenkodin lapset pääsevät siitä harvoin osalliseksi. Tänään minulla oli kunnia jakaa tuo hetki lasten ja henkilökunnan kanssa. Jaoimme Difo dabon - juhlaleivän sekä Fendishan - Pop cornit. Hiilikeittimen savun tuoksu sekoittui tuoreen kahvin tuoksuun. Lapset istuivat huoneen seinustoilla kaikessa rauhassa hiljaa jutellen ja minua tuijotellen. Hekin tuntuivat nauttivan tunnelmasta. Juhlallisuuksien jälkeen tapasin iltavuorossa työskentelevät hoitajat infon ja perehdytyksen merkeissä. Ja kun oli kotiin lähdön aika, meitä todellakin oli odottamassa tämä herttainen taksikuski ja sanansa mukaisesti hän peri todella vähäisen summan keikasta!

Keskiviikko 24.9 Almaz Children's Home

2008-11-19T06:56:00.000-08:00

Keskiviikko oli sateinen päivä. Ja kun Etiopiassa sanotaan sadekauden lopuilla sateinen päivä, ei suomalainen osaa edes kuvitella mitä se merkitsee! Vettä tulee kuin saavista kaataen. Sähköt ja puhelinverkko pätkii, liikenne jumii ja paikasta toiseen siirtyminen on todella hidasta ellei jopa mahdotonta. Kadut muuttuvat tulviviksi virroiksi, paikoin kohiseviksi koskiksi, jonka mukana kulkee kaikenlaista epämääräistä ainesta johon ei soisi jalkojensa koskevan. Vesi syövyttää asfaltoimattomiin teihin sellaisia uria ja kuoppia että maasturia matalamalla autolla ei välttämättä pääse etenemään ennen korjaustöitä. Notkelmiin syntyy syviä lammikoita ja monin paikoin pikkutiet muistuttavat enemmän kynnöspeltoa.

Tuona sateisena päivänä seurasin Helenin työskentelyä. Kävimme tervehtimässä Almaz Children's Homen sosiaalityöntekijää ja lastenhoitajia. Helen toimitti lastenkotiin joitakin adoptiolapsia koskevia asiakirjoja ja yhdessä veimme terveiset Suomeen adoptoiduilta lapsilta ja heidän perheiltään. Sosiaalityöntekijä oli hyvin kiinnostunut kuulemaan suomalaisista adotioperheistä ja heidän vertaistukitoiminnasta. Oma lapseni on myös adoptoitu kyseisestä lastenkodista. Tapasin lastani hoitaneen lastenhoitajan ja sain kopion lapseni valokuvasta lastenkotiajalta. Tapaaminen oli hyvin koskettava ja kaunis eikä siinä kyyneleittä säilynyt kukaan. Paluumatkalla tunteet vyöryivät ylitseni ja kyyneleet valuivat pitkin poskia kilpaa sateen kanssa. Päivä oli enemmän kuin odotin, monta palaa lapseni elämän palapelistä loksahti paikalleen.

ILTAOHJELMAA SUOMALAISESSA PERHEESSÄ

Illaksi menin kyläilemään suomalaiseen lähetystyöntekijä perheeseen (http://keski-maenpaat.blogspot.com/) joka oli asustanut Addiksessa tällä erää kuukauden verran. Söin ihanaa keittoa chilin kanssa ja jälkkäriksi oli parasta hedelmäsalaattia jota olen koskaan syönyt! Niin mehukkaita ja tuoreita hedelmiä, ja monenlaisia...Purkkihedelmäsalaatti ei paljon houkuta tämän jälkeen.

Perhe asui Suomen lähetysseuran vierastalossa Mekanissan alueella. Sinne ajoi taksilla vartissa, vaikkakin turvallisen taksin saaminen kesti sitten hieman pidempään ; ) Ystäväni Biruck halusi viimeisen päälle varmistaa turvallisuuteni. Hän tilasi minulle tutun taksin mutta ennenkuin astuin taksiin minun piti antaa puhelin taksikuskille että hän saattoi varmistua kuskin olevan juuri se oikea ja luotettava jonka hän tuntee. Biruck myös soitti minulle 2 kertaa matkan aikana vain kysyäkseen onko kaikki hyvin ja tunnenko oloni miellyttäväksi ja löydämmekö perille. Olo oli kuin kuninkaalla turvasaattueessa vaikkei auto niin kovin kuninkaallista tasoa ollutkaan ; )

Jotenkin oletin että vierastalolta löytyisi luotettavien taksikuskien puhelinnumeroita paluukyytiä varten, mutta asia ei ollutkaan niin yksinkertainen. Lopulta perheen isä lähti viemään minut majapaikkaani. Amharan kieltä osaamattomalle kulkemiset ovat yksi haasteellisimmista asioista Etiopiassa. Uutena sitä ei osaa ottaa kaikkea huomioon...

Tiistai 23.9. Adera Children Home, Addis Abeba

2008-11-19T05:39:00.000-08:00

Tiistaina suuntasin Helenin kanssa Aderan lastenkotiin Addis Abeban laitamille. Viivyimme siellä muutaman tunnin. Lastenkodissa on n. 35 alle 9 vuotiasta lasta. Lähes kaikki lapset saavat kodin ulkomaisen adoption kautta. Yhteistyöjärjestöjä on useista maista, mm. Italia, Hollanti, Suomi ja Yhdysvallat. Aderalla on toinenkin lastenkoti joka sijaitsee Debre Zeitissä, siellä kävin myös. Lisäksi Adera tukee n. 300 lapsen koulunkäyntiä. Tällainen työ on merkittävä niille perheille joilla on muuten edellytykset huolehtia lapsistaan mutta taloudellinen tilanne ei anna mahdollisuutta lasten koulunkäyntiin.

Lastenkodissa oli käytössä pelkät harsovaipat ja jonkun verran myös H-muoviliinoja. Useimmiten vaippana oli kuitenkin pelkkä harso, joka kastuessaan kasteli myös vaatteet ja sängyn. Voisi kuvitella että märissä vaatteissa lapsia ei pidettäisi sylissä, mutta kukaan ei tuntunut välittävän moisesta pikkuseikasta. Niin Helen kuin lastenhoitajatkin nostivat syliin pyrkijän hellään syleilyynsä välittämättä omien vaatteiden kastumisesta. Muutamassa hetkessä tajusin kuinka huutavaan tarpeeseen tämä vaippaprojekti tulikaan!

Alle vuoden ikäisiä vauvoja oli tällä hetkellä 5. Vauvathan tunnetusti syövät koko ajan, joten lastenhoitajilla riitti kiirettä. Autoimme Helenin kanssa sen mitä osasimme - tuttipullo pysyi hyvin meidänkin kädessä ; )

Vaippojen käytön opastus tapahtui lastenhoidon ohessa. Pidin lyhyen alkuinfon jonka Helen tulkkasi englannista amharaksi. Jokainen lastenhoitaja sai lisäksi henkilökohtaisen opastuksen kädestä pitäen, tarvittaessa useampaankin kertaan. Lastenhoitajat olivat aktiivisia ja iloitsivat mahdollisuudesta oppia uutta.

Maanantai 22.9 Interpedian Foster Home

2008-11-19T04:00:00.000-08:00

Interpedian Foster Home sijaitsee Addis Abebassa. Vietin Helenin kanssa siellä koko maanantai päivän. Tunnelma oli kiireetön kuten Etiopiassa yleensä. Söimme yhdessä maittavan lounaan ja nautimme kahviseremoniasta.

Tässä sijaisperheessä työskentelee pariskunta Aster (vauvan kanssa) sekä Wakjera. Apunaan heillä on taloudenhoitaja Lem Lem. Yhdessä he pitävät huolta Suomeen sijoitettavista adoptiolapsista siksi kunnes lasten paperiasiat saadaan järjestymään ja adoptiovanhemmat voivat tulla hakemaan lapsensa Suomeen.

Tilat ovat viihtyisät, siistit ja kodikkaat. Omakotitaloa ympäröi Etiopialaiseen tapaan aaltopeltiaita. Pihalle on viritetty pyykkinarut joilla aurinkoisina päivinä pyykki kuivuu hetkessä mutta sadekaudella se onkin sitten vähän ongelmallisempaa. Perinteisesti etiopialaiset vauvat oleskelevat pitkälti sisätiloissa, mutta nämä vauvat saavat aamutoimien yhteydessä aurinkokylpynsä mikä onkin tärkeää D-vitamiinin kehittymisen kannalta. Aamuisten hoitotoimien ajaksi ulos viedään patja jolla vauvojen on hyvä kelliä. Pesujen lisäksi vavojen ihoa öljytään ja hierotaan.

Lapset saavat yksilöllistä ja hellää hoitoa. Syliä ja suukkoja ei säästellä minkä saattoi huomata lasten kasvoilta kuvastuvista onnellisista katseista. Heidän välitön tapansa olla lasten kanssa oli jotain sellaista, jota soisi näkevän enemmän myös suomalaisissa lastensuojeluyksiköissä.

Interpedian Fosten Home oli varustelultaan hyvä. Vaippoina oli käytössä harsot ja H-muoviliinat (kuvassa). Tämä on suhteellisen toimiva paketti etiopian oloissa, joskin muoviliina on aika hiostava ja epämukava lapselle. Niinpä koekäyttöön lahjoittamani PUL-kuorivaipat otettiin vastaan ilolla ja uteliaisuudella.

Sunnuntai 21.9.

2008-10-09T14:54:00.000-07:00

Sunnuntaina pääsin vierailemaan Addiksen toisella laidalla. Tämän perheen mies tuli minua tapaamaan jo ensimmäisenä iltana, ja nyt hän tuli minua taksilla hakemaan kotiinsa. Hän on töissä pankissa ja hänen vaimonsa hoitaa kotona kahta tytärtä. Menomatka kesti n. 40 minuuttia. Kauhukseni minun ei annettu maksaa matkaa. Minulle se olisi ollut halpa, mutta heidän rahassa kallis. Alkoi tuntua nololta, sillä minulla ei ollut mitenkään runsaat tuomiset ja aavistelin oikein että minua passattaisiin ja hemmoteltaisiin koko päivä! Söin kaksi erilaista ruokaa, join kahvia ja maistelin myös erikoisen makuista paikallista punaviiniä sekoitettuna Coca-Colaan! Varsin erikoinen yhdistelmä. Perheen kotiapulainen oli hautajaisissa, mutta apulaisen tytär oli jäänyt taloon avuksi. Hän jauhoi kahvinpavut ulkona huhmaressa.

He laittoivat kahvia hiilipannulla, jota ei sähkökatko pysäytä :) Bunna- eli kahviseremoniaan kuuluu suitsuke ja se on kaikenkaikkiaan hyvin rentouttavaa katsottavaa. Pikakahvia se ei ole, valmistus kestää varmasti yli tunnin. Kahvi on myös hyvää, vaikken koskaan juo kahvia Suomessa. Täällä se on pehmeää, ei yhtään kitkerää. Vähän niinkuin kuuma kaakao...Mielenkiintoinen yksityiskohta päivässä oli, kun Ortodoksi papiksi opiskeleva mies saapui valkoisissa kaavuissaan paikalle. Suutelimme hänen kädessä olevaa puista ristiä. Hän istui seuraamme ehkä tunniksi. Minulle kerrottiin, että hän kiertää "opetuslastensa" luona, hän on eräänlainen kummi, joka pitää huolta tietyistä seurakuntalaisista. Hän vierailee heidän luona säännöllisesti, opettaa ja ohjaa oikeaan. Hän oli oikein mukava, rento ja valovoimainen- selvästikkin tervetullut vieras. Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja uskonnosta. Tulkkina toimi nuori mies, joka puhui erinomaisesti englantia. Hän oli perheen ystävä tai sukulainen ja kovin kiinnostunut Suomesta. Useiden muiden tapaan hän haaveili Amerikkaan muuttamisesta, mutta Suomikin kelpaisi paremman puutteessa.

Kotimatkalle lähtivät perheen pää ja hänen lankonsa saatille. Ei tullut kuuloonkaan että olisin lähtenyt yksin taksilla. Olinkin tästä oikein iloinen, sillä matkanteko jäi pimeään. Ja pimeällä ei ole kaikkein turvallisinta. Taksi lasahti kesken matkan, ja siinä sitä seistiin keskellä tietä. Startti temppuili ja rassaamisen jälkeenkin auto kulki vain kilometrin. Lopulta otimme toisen taksin. Ja jälleen, minun ei annettu maksaa...

Lauantai 20.9.

2008-10-09T14:18:00.001-07:00

Muutaman tunnin yöunien jälkeen tunsin itseni virkeäksi. Haukoin henkeäni kun katselin kaunista vuorimaisemaa. Ilma oli lämmin ja ihmiset aurinkoisia. Sain hyvän huomenen toivotukset halausten ja poskisuudelmien kera. Kävimme aamupalan jälkeen läheisessä Ortodoksisessa kirkossa kävelyllä. Kuva on aivan kirkon läheltä. Talon väki kertoi käyvänsä kirkossa useita kertoja viikossa aamuisin, jotkut jopa joka päivä. Kirkon aamuloilotukseen yleensä heräsinkin. Ortodoksien lopettaessa muslimit jatkoivat, joten aamuisin oli mahdotonta nukkua vaikka yö olisi ollut miten lyhyt. Kirkon puutarhassa kaksi pikkutyttöä liimautui minuun kiinni. He suukottelivat taukoamatta käsiäni ja ihmettelivät vaaleaa väriäni. Ihastus oli molemminpuolista. Istuskelin tyttöjen kanssa kirkon puutarhassa ja leikin taputusleikkejä. Kamera oli heistä varsin hauska kapistus.

Puolen päivän aikoihin lähdimme Addikseen Merkatolle. Merkato on Afrikan, ellei koko maailman suurin markkinapaikka. Se oli ruuhkainen, pölyinen, mutainen ja sokkeloinen paikka. Sain kehotuksen riisua korut ja jättää kamerat pois matkasta. Mukaan lähti useita mieshenkilöitä Sebetasta turvamiehiksi, sillä alueella on paljon rikollisuutta. Jotkut käytävät olivat niin kapeita, että vähän tukevampi ihminen olisi jäänyt jumiin seinien väliin. Putiikit olivat tosi pieniä, niin että 2-3 ihmistä mahtui seisomaan kaupan lattialla. Ja ne kaikki olivat lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Löysin upean Gabin, eli puuvillaisen neliskanttisen kaavun jota voi käyttää myös huopana nukkuessa. Tinkiminen vei aikaa ja välillä tipahdin kärryiltä ihan totaalisesti. Eräs myyjä ei suostunut tekemään kauppoja kanssamme koska tinkasimme liikaa. Tosiasiassa hän pyysi ryöstöhintaa. Sitten tämä Gabin myyjä tuli paikalle ja teki kaupat puolestamme, pyytämäämme hintaan. Ja me odotimme aivan liikkeen ovella, niin että myyjä tiesi kenelle tavarat tulevat. Kaupat kuitenkin syntyivät, mutta miten? Samainen myyjä kierteli ostamassa meille monia muitakin tuotteita, mitä vain älysin kysyä. Sillä välin minulla oli tilaisuus katsella muita tuotteita. Näppärää...ja halpaa.

Merkatolla vierähti useita tunteja. Olimme hirvittävän nälkäisiä ja etsimme ravintolaa ruokapaikaksi. Etsinnän jälkeen päädyimme Hotelli Ghioniin. Söimme yhteiseltä vadilta kaikki kuusi kuten tapana on. Ruoka oli ihan hyvää mutta parempaakin olen syönyt. Liian vähän berberiä eli tulista maustetta...Koko lysti maksoi n. 24 € Sitten olikin jäähyväisten aika. Ne eivät olleetkaan ihan pikaiset halaukset. Suukko toisensa jälkeen poskille ja olkapäille, vilkutukset ja hyvänyöntoivotukset, lupaukset pikaisesta näkemisestä, kutsu viettämään Meskel juhlaa viikon kuluttua...

Perjantai 19.9.

2008-10-09T13:47:00.000-07:00

Yö oli kylmä ja minua palelsi vaikka ylläni oli 3 peittoa ja fleecekerrasto. Aurinko porotti kuitenkin jo aamusta lupaavasti. Vierailin Interpedian toimistolla ja tutustuin paremmin Heleniin. Keskustelimme hänen työstään ja hän kyseli paljon Suomesta. Minä opettelin amhran kielen sanoja ja hän suomen : ) Tein myös joitakin paperihommia Tedlan huoneessa. Söimme "take a way lounasta" toimistolla, injeraa ja herkullisia wotteja yhteiseltä vadilta. Paikallinen ruoka syödään käsin ja ystävyyden osoituksena vieraalle annetaan suupaloja suoraan suuhun. Omia käsiä ei sitten tarvinnutkaan paljon käyttää, sillä Helen piti huolen siitä että ruoka päätyi vadilta suuhuni ; ) Aluksi on hiukan hämmentävää olla tällä tavoin ruokittuna, kuin pieni vauva. Viimeisellä viikolla se kuitenkin sujui luonnostaan, samoin toisten syöttäminen.

Iltapäivällä tapasin erään etiopialaisen ystävän kahvilassa. Sen jälkeen matkasin toisten ystävieni kanssa läheiseen pikkukylään Sebetaan. Matka kesti ruuhkasta johtuen tunnin sijasta melkein kolme! Matkaa oli ehkä 30 km. Sebeta on uskomattoman kaunis vuoristokylä. Ilma oli siellä puhdasta ja helppoa hengittää verrattuna Addikseen. Sain osakseni pitkiä katseita, sillä eurooppalaiset ovat harvinainen näky noilla seuduilla. Moni ei ollut koskaan ennen nähnyt vaaleaihoista ihmistä. Olin tyytyväinen, että minulla oli iso matkaseurue. Koin olevani turvassa heidän kanssaan. Taloon lappasi vieraita pitkin iltaa ja yötä. He tulivat tervehtimään ja viettämään hauskaa iltaa kanssamme. He todellakin osasivat hauskanpidon, ilman alkoholia! Näin eri heimojen tyypillisiä tansseja, jotka kyllä poikkesivat kovasti meikäläisistä tanhuista : ) Joskus aamuyöstä sitten hipsimme nukkumaan muutamaksi tunniksi. Olin todella onnellinen!

Kullan arvoinen Helen

2008-10-09T04:20:00.000-07:00

Helen oli minua kentällä vastassa Interpedian toimistolta. Hän osoittautui juuri niin ihanaksi ja avuliaaksi ihmiseksi kuin minulle oli kuvailtu. Ytheistyö hänen kanssaan oli vaivatonta ja kommunikointi helppoa. Kun puhuimme vakavia, oli tippa linssissä molemmilla. Vastaavasti nauroimme sydämemme kyllyydestä useita kertoja päivässä : ) Helen kertoi olevansa käytettävissäni koko matkani ajan. Hän kulkikin kanssani useita päiviä ja sopi tapaamisten yksityiskohdista lastenkotien kanssa. Hän toimi opetustuokioissa tulkkina englanti-amhara, mikä olikin tarpeen sillä lastenhoitajat eivät juurikaan osanneet englantia. Kielitaitoakin tärkeämpi apu oli kuitenkin hyvät suhteet. Helen oli selvästikin miellyttävä vieras lastenkodeissa. Ihailin hänen tapaansa tarttua toimeen välittömästi saavuttuamme. Hetkessä hän oli kuin yksi hoitajista; ruokkimassa jotakuta pienoista, tai lohduttamassa toista. Hän kertoi ettei voi vain seistä paikallaan, jos joku pieni ihminen on sylin tai hoivan tarpeessa.

Torstai 18.9. Wellcome to Ethiopia!

2008-10-09T04:18:00.000-07:00

Matkani jatkui lentokentältä Helenin seurassa SIM Guest Houseen joka oli majapaikkani aivan Addiksen keskustassa, pääkadun varressa. Huonevaraukseni oli jäänyt heiltä puolitiehen, joten he olivat hiukan yllättyneitä tulostani. Asia hoitui kuitenkin yhdellä puhelinsoitolla, johtaja muisti minun tehneen varauksen ja sain oikein kivan huoneen itselleni. Molemmat matkalaukkuni olivat jostakin syystä saaneet vettä sisäänsä ainakin litran, joten aloitin vaatteiden ripustuksen ensitöikseni. Sitten kävimme vaihtamassa 500 € paikalliseen valuuttaan, Etiopian birriin. Yksi seteli vaihtui kolmeen paksuun tukkuun birrejä. Tunsin itseni miljonääriksi… Kävimme ulkomaalaisten suosimassa Bambis supermarketissa. Siellä oli muroista lähtien monenmoista länsimaalaisille tuttua tavaraa. Hinnatkin olivat samat, eli paikalliseen tasoon verrattuna törkeät. Päätin että se on viimeinen kerta kun asioin ko. kaupassa. Ostin sieltä muuten veden ym. välttämättömien tarvikkeiden lisäksi pari palaa erinomaista hollantilaista juustoa. Herkuttelimme niillä Helenin kanssa, joka ei ollut koskaan ennen maistanut juustoa. Toisen palan vein etiopialaiseen perheeseen, jotka myöskin pitivät sen mausta vaalean leivän ja teen kanssa.

Kerroin Helenille tuomieni kestovaippojen idean ja keskustelimme siitä miten lastenkotivierailuilla olisi hyvä toimia. Minulle selvisi että tulisin vierailemaan kerran Interpedian Foster Homessa ja kaksi kertaa molemmissa Aderan lastenkodeissa. Vierailut tulisivat olemaan muutaman tunnin mittaisia, koko päivän vierailuihin ei ollut mahdollisuutta. Rivien välistä luin, että tämä on lastenkotien toive.

Sain Interpedian toimistolta matkan ajaksi kännykkääni pre paid kortin, johon pystyin ostamaan latauslipukkeita kadun varren pikkukioskeista. Puhelut ovat siellä tosi kalliita, kahden viikon aikana hurahti 40-50 € puheaikaan. Tosin siinä oli jokunen ulkomaanpuhelu, mutta ei monta ja nekin hyvin lyhyitä. Silti katukuvassa näkyi kännyköitä lähes yhtä paljon kuin Suomessa. Tosin useat sanoivat ettei heillä ole puheaikaa…

Sain useita puhelinsoittoja Suomessa asuvan etiopialaisen ystäväni sukulaisilta. He halusivat toivottaa minut tervetulleeksi ja ilmoittivat olevansa käytettävissä jos tarvitsen jotakin. Yksi heistä tuli jopa illalla tapaamaan minua, vain nähdäkseen että voin hyvin ja kutsuakseen minut kotiinsa kylään. Sama huolenpito puhelimitse jatkui koko matkani ajan.

Lento Hki-Istanbul-Addis

2008-10-09T03:02:00.000-07:00

Matkakuumetta oli ilmeisen paljon, sillä lähtötouhut venyivät erinäisten unohdusten vuoksi. Lisäksi olin unohtanut käydä nostamassa rahaa ja pankkireissu matkalla lentokentälle kesti uskomattoman kauan. Heidän piti mm. tehdä varmistussoitto kotipankkiini. Käteistä kuitenkin sain lopulta, ja hyvä niin sillä VISA käy vain muutamissa paikoissa Addis Abebassa ja sen käyttö on todella kallista, 25 % menee kuluja.

Miestäni ilmeisesti hirvitti lähtöni, sillä hän ajoi ohi lentokentän rampista ja kesti varmaan 20 minuuttia että pääsimme takaisin samaan kohtaan! Menin siis aika viimetipassa kentälle. Etiopialainen perhe oli meitä siellä saatilla, ja sain viimehetken vinkit jotka olivat kyllä tarpeen.

Lapset itkivät hillittömästi kun heitin jäähyväiset. Äidin sydäntä raastoi ja hetken jo pidin itseäni mielipuolena kun aiheutan tällaista tuskaa lapsilleni. He olivat kuitenkin rauhoittuneet pian ja pärjäsivät vallan mainiosti koko kaksi viikkoa. Nuorimmainen teki äidin poissaolopäivistä tuhatjalkaisen madon, johon kirjoittivat kunkin päivän osalta tekemiset. Viimeisessä madon osassa oli sitten äipän kuva, merkiksi siitä että sinä päivänä äiti on jo kotona. Soittelimme päivittäin ja myös tekstiviestejä laitettiin jokunen. Tosin niistä ehkä joka kolmas vain tavoitti vastaanottajansa : ( Puhelutkin onnistuivat sitkeän yrittämisen jälkeen, esim. 10 yritystä peräkkäin. Välillä kuului hyvin, välillä viiveellä.

Turkis Airlinesilla lensin ensiksi Istanbuliin. Tarjoilu oli tyypillisen runsas ja maukas sekä palvelu ystävällistä. Istanbulin kentällä oli jokunen tunti aikaa shopata, joskin hinnat olivat ihan pilvissä. Jotakin edullistakin löysin. Matka jatkui vaappuen vanhalla, pienellä, tärisevällä ja äänekkäällä koneella. Kone nousi siivilleen ukkosmyrskyssä taivaan ollessa ihan valkoisenaan salamoista. Täytyy myöntää että silloin pelotti! Kyyti muuttui kuitenkin pian tasaisemmaksi ja loppumatka oli oikein miellyttävä. Välilasku Khartumissa oli nopea, ehkä puoli tuntia.

Loppumatkasta ihailin Etiopian vuoria koneen ikkunasta. Saavuimme Addis Abebaan Bolen lentokentälle puoli tuntia etuajassa. Koneessa oli vähän ihmisiä, joten jonoissa ei tarvinnut tuhlata aikaansa. Istuin täyttämässä viisumikaavaketta, kun yhtäkkiä minusta tuntui että joku on aivan selkäni takana. Takanani seisoi nuori ja pelokkaan näköinen tyttö. Hän ei puhunut mitään, tuijotti vain onnettomana – ja seurasi minua kuin hai laivaa. Jotkut kertoivat että hän ei puhu mitään eikä hänellä ole mitään papereita. Hän tuli minuun aivan kiinni viisumijonossa, ja sitten yhtäkkiä, kun katsoin seuraavan kerran taakseni, hän oli hävinnyt. Aavemaista.

Maahantulomuodollisuudet hoituivat ystävällisessä hengessä. Minulle hymyiltiin aurinkoisesti joka luukulla. Matkalaukut läpivalaistiin, laskettiin ja avattiin moneen otteeseen, monen eri virkailijan toimesta. Sieltä ei olisi ollut mitenkään helppoa varastaa toisten matkalaukkuja, mikä on tietysti hyvä asia.

Interpedian toiminta Etiopiassa

2008-10-09T02:57:00.000-07:00

Vaippaprojektin kohteet järjesti Interpedia, jonka kautta valtaosa Destan avustuksista ohjautuu Etiopian lapsille ja lapsiperheille. Interpedialla on Addis Abebassa adoptiotoimisto jossa työskentelee johtajana herra Tedla sekä hänen lisäkseen neiti Helen. Tedla on koulutukseltaan psykologi ja Helen opiskelee iltaisin sosiaalityötä yliopistossa. Heidän tehtävänään on hoitaa Suomeen adoptoitavien lasten prosessit alusta loppuun saakka. He tekevät tärkeää työtään suurella sydämellä lasten parhaaksi. Iso osa työajasta menee suhteiden ylläpitoon ja kontaktien luomiseen, mikä on etiopialaisessa yhteiskunnassa toimimisen ehto. Sain myös omakohtaisesti kokea, kuinka pajon aikaa voi kulua vain paikasta toiseen siirtymiseen ja papereiden kuskaamiseen! Postin kulku on hiukan epävarmaa, samoin sähköposti ja puhelinyhteyksissä on paljon häiriöitä, joten tärkeät paperit viedään useimmiten henkilökohtaisesti perille saakka. Ja kun kerran poiketaan johonkin, niin samalla istahdetaan kenties teelle tai lounaalle, vaihdetaan kuulumisia ja luodaan ystävyyttä ja yhteistyötä. Eipä siis ihme että asiat ottavat aikansa!

Interpedialla on myös Foster Home Addis Abebassa, jossa hoidetaan Suomeen adoptoitavia lapsia. Tässä sijaiskodissa työskentelee pariskunta Aster ja Wakjera yhdessä taloudenhoitaja Lemlemin kanssa. Koska henkilökuntaa on vähän, on lapsiakin yleensä alle viisi, useimmiten pieniä vauvoja. Tilat ovat tarkoituksenmukaiset ja viihtyisät ja lapsia hoidetaan taidolla ja rakkaudella, kuin omia lapsia. Aster kertoikin, että on todella haikeaa luopua lapsista, mutta toisaalta hän on kovin onnellinen että nämä lapset saavat hyvät eväät elämään uusissa perheissään Suomessa. Heille on aina erityinen ilon aihe saada kuvia ja raportteja Suomeen adoptoiduista lapsista.

Interpedialla on useita isompia yhteistyölastenkoteja, joiden kautta tulee Suomeen eri ikäisiä lapsia. Lisäksi Interpedia tekee kehitysyhteistyötä useiden paikallisten järjestöjen kanssa.

Vaipat pääsivät perille, vastaanotto myönteinen!

2008-10-05T06:57:00.001-07:00

Saavuin Suomen maan kamaralle perjantaina iltapäivällä. Olen lähinnä nukkunut pois univelkojani ja itkenyt ikävääni tuota ihanaa maata ja sen ihmisiä kohtaan. Kovin olisi mieleni tehnyt jäädä vielä joksikin aikaa, mutta toki perhe oli erittäin hyvä syy palata ; ) Aivan ihana on ollut viettää viikonloppua kotona rakkaitten kanssa. Viikon jälkeen jo vaivasi hillitön ikävä. Tiivis ohjelma piti kuitenkin ikävän kurissa, ei ennättänyt niin paljoa ajattelemaan.

Valitettavasti sähköposti (ja myös kännykät) toimi niin huonosti että en voinut kesken matkan lisäillä tänne sivustolle mitään. Lisäilen lähipäivien aikana matkaraporttia ja valokuvia. Sen verran voin kuitenkin jo sanoa, että tarpeeseen menivät ja ilolla vastaanotettiin. Homma sujui jopa helpommin kuin olin ajatellut. Jään kuitenkin odottamaan pidemmän ajan kokemuksia ennen kuin järjestän uutta keräystä.

Viimehetken paniikkia ilmassa

2008-09-14T11:05:00.000-07:00

Nyt se on iskenyt, lähtöstressi! Muutamana iltana ei ole uni ottanut silmään kun mieli on jo Etiopiassa. Torstaina en enää saanut tehtyä kotona mitään järkevää, kuljin vain edestakaisin ylä ja alakerran väliä muistamatta mitä etsin. Tunnetusti stressaantuneena on suurempi riski sairastua. Niinpä kunnon romuska vei minut tänään koko päiväksi petiin vaikka olisi tekemistä vielä vaikka kuinka. Addis Abeban ohuessa ja saasteisessa vuoristoilmassa hengittäminen on tarpeeksi työlästä ilman tautiakin, joten toivottavasti ystävän sekoittamat rohdot auttavat.

Lähdin perheeni kanssa kohti Helsinkiä jo perjantaina. Vietämme viiden päivän loman tavaten suomalaisia ja etiopialaisia ystäviämme. Lauantaina juhlistimme Etiopian Uutta vuotta 2001 syömällä herkullisia kasvis wotteja ja injeraa, NAM! Tunnelma oli lämmin ja - etiopialainen :) Uudenvuodenpäivä oli tosin jo torstaina mutta se ei meitä hidastanut. Oli kiva kuulla amharan kieltä ja katsella kiharapäisten lasten vipellystä. Lapsetkin osaavat ottaa juhlista ilon irti.

Keskiviikkona perheeni saattaa minut lentokentälle. Minua itkettää jo valmiiksi vaikka tiedän että mieheni pärjää lasten kanssa vallan mainiosti. Ikävä tulee silti, kaksi viikkoa tuntuu näin etukäteen ajateltuna aivan ikuisuudelta...

Yritän päivittää blogia matkan aikana. Jos tähän ei tarjoudu tilaisuutta, niin valokuvat ja matkakertomus on tarkoitus laittaa tänne mahdollisimman pian matkan jälkeen.

Matkaohjelma

2008-09-07T11:48:00.000-07:00

Matkaohjelmani on vihdoin varmistunut. Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka paljon se tulee kokemaan muutoksia ; )

Keskiviikko 17.9 Lähtö Helsingistä klo 16.30Turkish Airlinen koneella Istanbulin kautta Addis Abebaan. Istanbulissa on pikainen koneenvaihto.
Torstai 18.9 Klo 6.10 Bolen lentoasemalle Addis Abebaan. Interpedian toimistotyöntekijä Helen on minua vastassa. Tutustumista toimintaympäristöön, Interpedian toimistoon ja majoittuminen SIM Guest Houseen Addiksen keskustaan.
Perjantai 19.9. Vierailu etiopialaisessa perheessä.
Lauantai 20.9. Maailman suurimmalla torilla Merkatolla etiopialaisten kanssa. Matkustaminen läheiseen kaupunkiin Nazretiin (1 h ajomatka), yöpyminen etiopialaisessa perheessä.
Sunnuntai 21.9. Messu ortodoksisessa koptikirkossa ja matkustaminen takaisin Addikseen.
Maanantai 22.9. Interpedian sijaisperheessä
Tiistai 23.9. Aderan lastenkodissa Addiksessa.
Keskiviikko 24.9. Aderan lastenkodissa Addiksessa.
Torstai 25.9. Aderan lastenkodissa Addiksessa.
Perjantai 26.9.Vierailu suomalaisessa lähettiperheessä Mekanissassa tai etiopialaisessa perheessä Akakissa (½h ajomatka).
Lauantai 27.9. Meskel juhla.
Sunnuntai 28.9. Matkustaminen Debre Zeyit:n maalaiskaupunkiin. Matkaa n. 45 km (1-2h ajomatka). Majoittuminen Fida Internationalin Guest Houseen (Betlehem Children's Home).
Maanantai 29.9. Aderan lastenkodissa Debressä.
Tiistai 30.9. Aderan lastenkodissa Debressä.
Keskiviikko 1.10. Aderan lastenkodissa Debressä.
Torstai 2.10. Debren torilla. Matkustaminen Addikseen ennen pimeän tuloa. Lento lähtee klo kahden maissa yöllä samaa reittiä kuin tullessa.
Perjantai 3.10. Lento on Helsingissä iltapäivällä. Matka jatkuu kotiin Kajaaniin junalla.

Milloin on Meskel? Kahden ajanlaskun sekaannuksia?

2008-08-13T02:17:00.001-07:00

Olen yrittänyt hioa matkasuunnitelmaani viime päivät. Hommasta ei meinaa tulla mitään, sillä en ota tolkkua milloin Etiopian Meskel juhla tarkkaan ottaen on. Olen saanut vuorokauden sisällä 3 "varmaa" tietoa, suoraan Etiopiasta, juhlan ajankohdasta. Kaikki ovat eri päivänä ja ajankohdalla on eroa enimmillään 3 viikkoa! Pohdiskelin tässä, että eikö Etiopiassa vielä tiedetä koska Meskel ja sitä edeltävä Uusi vuosi on? Vai aiheuttaako kaksi erilaista ajanlaskua päänvaivaa?

Etiopiassahan vietettiin Millennium 2000 vuoden vaihdetta 11.9.2007. Syyskuun aikana (mutta milloin?) siellä siis otetaan vastaan vuosi 2001. Olen kyllä ennenkin törmännyt näihin juhla-ajan ongelmiin. Joka vuosi aprikoimme Joulun ja Pääsiäisen lähestyessä yhdessä Etiopialaisten ja Eritrealaisten maahanmuuttajien kanssa, että koskas se OIKEA juhlapäivä on. Parhaimmillaan on kiistelty viiden eri päivämäärän kanssa että mikä niistä on oikea. Juhlat on kuitenkin lopulta juhlittu, joskus viikkoa ennen, joskus päivä jälkeen ja joskus ihan ajallaan : )

Tieto on minulle tällä kertaa sikäli olennainen, että juhlapäivänä ja sitä edellisenäkään päivänä ei kannata olla matkustamassa kaupungista toiseen. Ruuhkaan juuttuminen on vähintäänkin todennäköistä, eikä suurlähetystökään suosittele juhlan aikana liikkumista. Ja tapaamisia lastenkoteihin ei luonnollisestikaan voi sopia Pyhien ajaksi. Jään odottelemaan vielä muutamien tahojen vastauksia...

Majoitukset varattu

2008-08-13T01:52:00.000-07:00

Matkakuume sen kuin kasvaa. Varasin itselleni majapaikan Addiksesta SIM Guest Housesta ensimmäiseksi viikoksi aivan Addiksen keskustasta. Sinne on ainakin helppo löytää kuskin kuin kuskin. Toiseksi viikoksi menen Debre Zeyit:iin joka on n. 50-1½ h ajomatkan päässä Addiksesta. Siellä majoitun Fida International:n vierasmajassa vanhalla lastenkodilla (Betlehem Children's Home).

Etiopiassa ei ole mitenkään itsestään selvää, että annetulla osoitteella kuski löytäisi perille. Viime reissullamme taksikuski ei esimerkiksi osannut mennä osoitteeseen, joka sijaitsi pääkadun varrella ydinkeskustassa. Osoitteita ja karttoja tärkeämpiä ovat maamerkit.

Esimerkkinä voisin kertoa viime reissultamme meitä kovasti huvittaneen tapauksen. Eräs pitkään Etiopiassa asunut suomalainen lähetystyöntekijä opasti meille reittiä Saksalaiseen kirkkoon julkisten tunnettujen rakennusten avulla, sairaalalta ja kirkolta toiselle. Viimeiset pari kilometriä löytyisi sitten kyselemällä ohikulkevilta. No, lopulta emme tarvinneet koko reittiopastusta sillä taksimme ei päässyt hotellin pihasta minnekään valtavan ruuhkan vuoksi. Oli sunnuntai ja tuhatmäärin ihmisiä virtasi majapaikkamme Ghion hotellin puistoon. Varmaan sadat hääseurueet valtasivat puiston. Mahtavat rummut kumisivat kun seurueet kulkivat tanssikulkuueena puiston kauneimpiin kohtiin, jossa valokuvaajat ottivat hääkuvia. Kolmen neljän tunnin kuluttua ystävämme saapui hotelliin ihmettelemään mihin me olimme jääneet. Emme saaneet hänelle laitettua viestiä esteestämme koska kännyköissä ei ollut sillä kertaa kenttiä - mikä on siellä hyvin yleistä. Kuljeskelimme arkisissa vapaapäivän vaatteissamme upeasti laittautuneiden häävieraiden keskellä puistossa. Paikallisia nauratti erityisesti meidän naisväen jalkineet, Merrelin sandaalit. He ihmettelivät miksi jalassamme on miesten kengät!

Matka-apteekki ja rokotukset

2008-08-10T09:03:00.000-07:00

Vielä reilu kuukausi aikaa tehdä matkavalmisteluja. Matkakuumeen poltellessa tulin hankkineeksi jo pienen matka-apteekin itselleni. Muutamia tuotteita on hyvä olla mukana, sillä esim. juhlan aikaan tai yöllä ei apteekki välttämättä ole saapusalla. Paikallisesta apteekista ei välttämättä ole muutenkaan helppo löytää vastaavia tuotteita kuin on tottunut käyttämään. Diplomaattien suosima Ruotsalainen klinikka kyllä palvelee Addis Abebassa, mikäli sattuu niin onnettomasti että sairastun. Sieltä saa osan lääkkeistä mukaan ja mitä ei heiltä löydy, voi käydä apteekista hakemassa heidän kirjoittamallaan lapulla.

Aikuisen matka-apteekki:

Hydrokortison voide --> ihottumiin ja hyönteisten pistoihin
Bacibact puuteri --> märkiviin haavoihin
Maitohappobakteerit --> näitähän on aina oltava
Hopealaastari --> tällä paranee pikkunirhamat ja märkivät haavat nopeasti
Septidin suihkepullo --> haavojen ja nirhamien desinfioitiin (vesijohtovesi ei sovellu haavojen pesuun Etiopiassa)
Muutama steriili sideharsotaitos --> isompia havereita varten
Joustava side --> taitosten kiinnittämiseen
Ihoteippi --> monitoimituote käsilaukkuun, korjaa vaikka revenneen housunsauman ; )
Ripulilääke --> jotta selviää lääkäriin ilman vaippaa
Apteekin salmiakki Haganol --> minnepä sitä suomalainen ilman salmiakkia...erityisen hyväksi havaittu pahoinvoinnin taltuttaja
Kuumemittari --> no, ehkä ilmankin pärjäisi mutta ei vie paljon tilaa
Ibumax --> kuumeen ja säryn taltuttaja
Panadol Zapp --> päänsärkyyn erityisen tehokas
Kestine --> antihistamiini allergisiin reaktioihin ja aurinkoihottumaan
Käsidesi pumppupullo ja käsilaukkukoko --> itsestäänselvyys alkeellisissa hygieniaoloissa
Resipect kaksitehoinen yskänlääke --> pölyiset villaviltit ja suurkaupungin saasteet yhdistettynä ohueen vuoristoilmaan saavat ainakin minut yskimään öisin

Rokotukset:

Keltakuume
A ja B hepatiitti (B-hepatiitti maksutta kouluterveydenhuollosta)
Lavantauti
Aivokalvontulehdus
Polio ja MPR tehosteet (maksutta julkisesta terveydenhuollosta)

Lisäksi Addis Abeban ulkopuolella Malarian ennaltaehkäisyyn Malarone tai Lariam tarpeen.

Lisää vaippoja ompeluun

2008-07-30T03:11:00.002-07:00

Minäkin tartuin vuorostani saksiin, lisää vaippamateriaaleja on nyt valmiiksi leikattuna. Ompeluun lähti:

Petunianvillat 10 kuorta ja näihin FOE kantti lahjoituksena (edellisten 10 kuoren ompelun lisäksi : )
Kotimäenpuoti 10 kuorta ja näihin FOE kantti ja nepit lahjoituksena
Akuaada 10 kuorta

PUL kangasta ja vuorta riittäisi vielä useampiinkin vaippoihin, jos vain saataisiin lisää nepitysvalmiuksilla olevia ompelijoita ja FOE kanttia. Toisaalta myös sänkyjen kosteussuojat ovat tarpeellisia, joten lopusta PUL kankaasta voimme myös ommella niitä. Anoppini on luvannut surautella saumurilla kosteussuojien reunat.

Ensimmäinen lähetys matkasi Etiopiaan, lisää roudareita kaivataan!

2008-07-30T02:57:00.000-07:00

Taikapilven lahjoittamat 100 harsoa matkasi Etiopiaan kahden adoptioperheen avustuksella. Kiitokset vain Odelle ja Hennalle! Toimitan kaikki lahjoitukset lastenkoteihin henkilökohtaisesti syyskuun matkani aikana, mutta pyrin saamaan mahdollisimman suuren osan perille ennen omaa matkaani. Omien matkatavaroideni painoraja on 20 kg, joten siihen ei paljoa mahdu. Joillakin lentoyhtiöillä kilomäärä on huomattavasti suurempi, jopa 40 kg. Laittakaapa siis sana kiertämään Etiopiaan elo-syyskuun aikana matkaa suunnitteleville; 1-5 kg vaippalähetyksen roudaaminen omissa matkatavaroissa on pieni uhraus sinulta mutta suuri apu vauvoille : ) Minuun voi ottaa sähköpostilla yhteyttä jos on tällaiseen mahdollisuutta.

eeva-maria.lappalainen(at)student.savonia.fi

Lahjoituksia

2008-07-16T00:34:00.000-07:00

Leppis-tuote muisti meitä lahjoittamalla 5 kpl oman mallistonsa L-kokoisia nepillisiä taskuvaippoja. Nämäkin vaipat löytävät varmasti käyttäjänsä, todennäköisesti eräästä sijaiskodista. Kiitos lahjoituksesta!

Ensimmäiset vaipat ompeluun

2008-06-28T07:31:00.001-07:00

Kaksi aktiivia Kainuun kestovaippailijoista on saanut yhden ison etapin päätökseen. 50 kuorivaipan materiaalit on leikattu muotoonsa ja pakattu lähtemään ompelijoille. Ompelutarjouksia tuli useilta eri kestovaippayrittäjiltä. Vaippamateriaalit lähtivät ompeluun sellaisille yrittäjille joilla on mahdollisuus vähintään 10 vaipan ompeluun ja nepittämiseen sekä sijainti joka mahdollistaa postikulujen minimoimisen. Tämän erän ompelusta ja nepityksestä huolehtivat:

Igulee ja Ompelimo Sateenkaari 30 kuorta
Niikki 10 kuorta
Petunian Villat 10 kuorta

Kiitokset myös ompelutyötä tarjonneille Nipustiinalle, UmmaLullalle sekä Leppistuotteelle. Toivottavasti saamme materiaalilahjoituksia lisää että pääsemme hyödyntämään myös heidän työpanoksen.

Lämmin kiitos lahjoittajille!

2008-06-28T06:20:00.000-07:00

Olen ollut suorastaan häkeltynyt yksityisten ihmisten ja yritysten auttamishalusta. Yli 50 PUL kuorivaipan ja 10 sängynsuojan tarvikkeet on nyt saatu kasaan, mistä kauniit kiitokset kaikille lahjoittajille!

Silkohapsi suunnitteli erityisesti Etiopian oloihin soveltuvan kuorivaippamallin.
Myllymuksut lahjoitti kauniita kuviollisia br-PUL kankaita jotka riittävät yli 50 vaippakuoreen ja 10 sängynsuojaan.
Kainuun kestovaippailijat osti FOE-joustokantin ja reikävuoren. Nepparit he saivat lahjoituksena.
Taikapilvi lahjoitti 100 kpl Mam miniharsoja erityisesti keskosia ja aliravittuja vauvoja varten.

Vielä olisi tarvetta br-PUL kankaasta vaippoja ja sängynsuojia varten. Jos jollakin pyörii nurkissa tarpeettomana niin ota yhteyttä!

Sähköpostia Etiopiasta

2008-06-17T07:30:00.000-07:00

Tänään sain riemukseni sähköpostia Etiopiasta. Interpedian maatoimiston johtaja herra Tedla Diressie hyväksyi lähettämäni matkasuunnitelman. Hän lupasi hommata minulle luotettavan taksikuskin jotta kulkeminen lastenkodille olisi jouhevaa ja turvallista. Matkakuume kasvaa...

Projektisuunnitelma

2008-06-16T07:01:00.000-07:00

Vastaan Destan kestovaippaprojektin suunnittelusta, toteutuksesta ja koordinoinnista osana koulutyötäni. Projektin tarkoituksena on lahjoittaa Etiopialaiseen lastenkotiin uudet kestovaipat ja sängyn kosteussuojat sekä kestovaipatukseen tarvittava tietotaito. Kokeneet kestovaippayrittäjät ompelevat kosteudenpitävät nepparikiinnitteiset vaippakuoret ammattitaidolla Kainuun Kestovaippailijoiden valmiiksi muotoon leikatuista materiaaleista. Vaippojen imuosiksi hankitaan hyvälaatuisia harsoja. Sängynsuojat valmistuvat yksityishenkilöiden avulla. Avustuskuorma hajautetaan useiden eri henkilöiden matkatavaroihin. Näin varmistetaan ettei tavara juutu tulliin ja tämä toimitustapa on myös edullisin.

Olen Etiopian matkalla 17.9. - 3.10.2008. Alustavan suunnitelman mukaan työskentelen yhden lastenkodin kahdessa eri toimipisteessä jotka sijaitsevat Addis Abebassa ja Debre Zeyitissä. Perehdytän lastenkodin työntekijät vaippojen käyttöön ja huoltoon mallintamalla. Käytän tukena englannin ja amharan kielistä, kuvitettua koulutusmateriaalia. Työ tulee olemaan haasteellista kieli- ja kulttuurierojen vuoksi. On pidettävä mielessä että 100% onnistumista ei voi taata edes huolellisella valmistautumisella. Työn tuloksia arvioidaankin pidemmällä aikavälillä yhdessä Interpedian henkilökunnan kanssa. Toivotaan että tämä on alku pidemmälle kehitysjatkumolle lastenkotien arjessa!

Ongelmia ulkomaan vaihdon järjestelyissä

2008-06-16T06:08:00.000-07:00

Alun perin minun piti lähteä perheeni kera Etiopiaan kolmen kuukauden vaihtoon. Loppukeväästä harjoittelupaikkani kuitenkin peruuntui ja sen myötä rahoituskuviot kaatuivat. Perheen mukaan lähteminen kävi mahdottomaksi. Vaippaprojekti oli jo sen verran pitkällä että en pitänyt vaihtoehtona keskeyttää sitä. Muokkasin projektisuunnitelman sellaiseksi että matka-aika ei venyisi paria viikkoa pidemmäksi.

Tästä kaikki alkoi

2008-06-16T05:54:00.000-07:00

Tästä valokuvasta kaikki alkoi. Elokuussa 2007 kuuntelin Desta ry:n "Huonekaluja Aderaan" projektin loppuraporttia. Uusi avustustarve ilmeni valokuvista - Etiopian lastenkotien vaippa-arki näytti lohduttomalta. Itseasiassa vaippoja ei juurikaan ole, vaan vauva makaa muovin päällä joko ilman vaippaa tai harson kera. Virtsa pääsee polttamaan ihon laajalta alueelta ja vaippaihottuma voi äityä vakavaksi koko alavartalon alueen infektioksi. Lääkkeet ja lääkevoiteet ovatkin yleisiä artikkeleita lastenkotien tuliaistoivelistalla, mutta näistä ei ole paljon apua kun perushygienian oloissa on näin vakavia puutteita.

Ajattelin nuorimman lapseni elämän alkutaipaletta Etiopialaisessa lastenkodissa. Sitten ajattelin niitä toinen toistaan ihanampia kestovaippoja joita olin hänen vaipattamisessaan käyttänyt. Maailman lasten eriarvoisuus viilsi jälleen kerran kipeän läheltä. On vaikea ummistaa silmänsä maailman lasten hädältä kun oma lapsi on tullut sen hädän keskeltä. Niinpä lähdin siitä paikasta neuvottelemaan Interpedian ja Destan kanssa yhteistyön mahdollisuuksista. Sosionomi (AMK) opintojeni puitteissa minulla oli mahdollista lähteä ulkomaanvaihtoon, joten aikaresurssiakin löytyi. Projektin ideointivaihe toteutui pitkälti Kainuun kestovaippailijoiden aktiivin, Minna Haatajan kanssa.